Joulu nurkan takana

 Viime viikonloppuna Hämeenkyrössä oli perinteinen joulunajan avajaisviikonloppu, ja mukavasti ihmisiä olikin lähtenyt liikkeelle. Meidän myyntipisteemme oli Kehäkukan pihassa, ja itse Joulupukkikin näkyi siellä liikkuvan namusia jakamassa kilteille lapsille. Kiitos myös meidän puolesta kaikille kävijöille sekä järjestäjille - ensi vuonna uudestaan!

Seuraava jouluun liittyvä myyjäistapahtuma on Elon Suuret Joulumyyjäiset, jotka järjestetään Kauppakeskus Elolla la 10.12. - su 11.12.22 klo 10-15. Meidän myyntipisteellä silloin ainakin taljoja ja vällyjä sekä herkullisia suklaita ja hilloja. Tervetuloa myös meidän puolesta!

Tässä joulun alla siirrymme hissukseen myös Puimasuulilla talviaukioloaikaan, eli talvisydämen ajan olemme avoinna sopimuksen mukaan. Soittaen (p. 0400 625 636) ollaan paikalla. Tässä talvikaudella myynnissä meillä on hillojen ja mehujen lisäksi myös pakastemarjoja (mansikka, vadelma, karhunavtukka ja pensasmustikka) sekä pakastemaissia ja -papua. Sipulia on myös edelleen myynnissä - päättyneenä satokautena sipuli onnistui hyvin, ja satoa on edelleen siis myytävänä.

Joulun odotuksen lisäksi tällä viikkoa on edessä jännittävä päivä, kun uuhet tiineysultrataan. Karitsoinnit alkanevat taas tuossa tammikuun alkupuolella, joten osa joulunajasta sujuukin karitsointeihin valmistautumisessa. Muutama uuhi pitäisi vielä keritä - kerintä tässä ennen karitsointeja on uuhimammoille hyvästä. Keritseminen vilkastuttaa ravinteiden imeytymistä rehusta ja rehut maittavat paremmin. Utarekin näkyy selkeämmin, ja on helpompaa seurata, että uudet karitsat imevät hyvin.

Matalentoa vai hiljaiseloa?

 Loka-marraskuu on taas karannut vilkkaasti jonnekin. Tässä kohtaa vuotta on usein erilaisia koulutuksia tarjolla, ja uutta ollaan oltu oppimassa. Kursseilla ja seminaareissa on mukava päivä käydä siksikin, että niissä näkee muita viljelijöitä. Luentojen lisäksi on aina opettavaista turinoida tuttujen ja vähän vieraampienkin kanssa satokauden kulusta, viljelyn uusista tuulista ja kaikesta maatalouteen liittyvästä.

Tällä viikolla on ollut myös perinteinen "ehtiikö pakkasukko ensin"-kisa. Tällä hetkellä sääennuste on sellainen, että lämpötila on todennäköisesti parkkeeraamassa itsensä nollan alapuolelle. Tämä siis tarkoittaa, että kaikki jäätyy maahan kiinni. Aika on siis kulunut varmistamiseen, että kaikki, minkä jäätyminen voi rikkoa, on kerätty pois tai suojattu asiallisesti.

Uuhimammojen kerinnät ovat myös edenneet, ja tarkoituksena olisi taas lähettää villoja kehruuseen. Kehräämöissä on aika pitkät jonot, mutta eiköhän jossain vaiheessa tule myös paketteja takaisinkin. Vällyjä on valmiina pari, ja muutama on työn alla.

Lämmin lokakuun alku

 Lokakuun alkuviikot ovat kuluneet lämpimässä säässä. Välillä on sataa tihrustanut, kaatosadettakin on ollut, mutta myös äärettömän kauniita ja kuulaita syyspäiviä on joukkoon sattunut. Joskus päivän mittaan on osunut kaikkea niitä. Ruska on ollut komea, nyt lehtipuut rupeavat varistamaan lehtiään.

Vielä tässä lokakuun puolellakin on pystytty keräämään tunneleista jonkin verran tuoreita mansikoita ja karhunvatukoita, mutta nyt satokausi on sieltäkin loppunut. Puimasuulilla on myynnissä vielä viimeisiä roveita, minkä lisäksi myynnissä on mm. sipulia, omenaa ja perunaa. Pakasteena myynnissä on mansikoita, vadelmia, karhunvatukoita, pensasmustikoita, leikkopapua, sokerimaissia ja lampaanlihaa. Ja tietysti meidän omaa gelatoa. Jäätelötiski on vielä nyt alkavan viikon täynnä herkkuja, ja kahvia keitellään maanantaista perjantaihin klo 10-18 välisenä aikana. 

Pellolla ollaan saatu leviteltyä talvisuojausharsot. Omenapellon aidan sulkemiselle tuli kiire, kun rusakoille näytti iskeneen kova omenapuun nälkä - pienimpiä puita oli jo järsitty, vaikka muutakin ruokaa taitaa pitkäkorville vielä olla hyvin tarjolla. Pässin työskentely uuhien kanssa päättyi, eli astutuskauden tuloksia alkanee syntyä maailmaan heti vuoden vaihteen jälkeen. Syksykausi on myös uuden oppimisen aikaa meille, ja ajatuksia on aina hyvä tuulettaa. Viljelytavat kehittyvät jatkuvasti, ja uusia innovaatiota popsahtelee sieltä, täältä. Vielä kun osaisi valita niistä ne parhaat!

Syksyisen viileää

 Ensin pakollinen sääkatsaus - ilma tuntuu nyt muuttuneen perinteisen syksyiseksi. Viileää, mutta onneksi aurinko on välillä päässyt pilkahtelemaan pilviverhon takaa. Sadetta on ropissut jonkin verran, mutta kuivahkoa keliä on pääsääntöisesti ollut.

Sokerimaissista kerättiin viimeiset tähkät nyt eilen ja tänään. Tänä vuonna maissi yllätti positiivisesti: alkukevään kylmä keli ei hidastanut juurikaan sen kehitystä, ja jopa näistä myöhäisimmistä lajikkeista saatiin kerättyä tähkiä. Saimme taas myös jonkinmoisen määrän tähkiä pakkaseen, eli pakastettuja sokerimaissin tähkiä on myynnissä niin kauan kuin pusseja riittää. Pakastemaissi kannattaa törkätä suoraan jäisenä kypsymään. Tällöin maku parhaimmillaan.

Tilamyymälämme on avoinna edelleen maanantaista perjantaihin, klo 10-18. Tällä hetkellä myynnissä on mm. pakastemarjoja (mansikkaa, vadelmaa, pensasmustikkaa ja karhunvatukkaa), mehua, hunajaa, lampaanlihaa yms. Mansikkaa ja karhunvatukkaa on ainakin vielä tällä viikkoa vielä saatavana myös tuoreena - määrät ovat pieniä. Omenoista tällä hetkellä myynnissä ovat herkulliset Punakaneli- ja Åkero Hassel-lajikkeet. Luumua ja päärynääkin on myynnissä, samoin kuin sipulia (puna/kelta) sekä perunaa. Tervetuloa!

Maissinmakuinen syyskuu

 Syyskuu on maissikuu - sokerimaissit ovat nyt poimittavissa. Meidän tila taitaa olla eräs maailman pohjoisimmista tiloista - ellei jopa pohjoisin - missä kasvatetaan sokerimaissia avomaalla. Sokerimaissi on yksi maissin alatyypeistä - ne muut ovat jauhomaissi, rehumaissi, koristemaissi ja "harjamaissi" (eng. broom corn). Tämä viimeinen maissi kasvattaa oikein korean hedekukinnon, joka muistuttaa luutaa. Näitä näyttäviä maisseja kerätään nipuiksi, ja käytetään syyskoristeena, syksyistä iloa ja tunnelmaa tuomaan.

Koristemaississa tähkät ovat yleensä melko lyhyitä, mutta hyvin värikkäitä. Niiden perimässä on hyödynnetty maissin maatiaislajikkeita. Monilla maissin maatiaislajikkeilla on värilliset jyvät, sinisävyisiä, mustanharmaita tai punaruskeita. Keltainen ja valkoinen maissin jyvän värinä on vähemmistönä. Meilläkin on joinakin vuosina ollut viljelyssä koristemaissia, mikä on saattanut näkyä sokerimaissien värillisinä jyvinä (maissi on tuulipölytteinen kasvi).

Jauho- ja rehumaissi eroavat myös toisistaan. Jauhomaissista tehdään siis maissijauhoa, ja näitä lajikkeita kehitetään erityisesti jyväsato mielessä. Rehumaissin kasvatuksessa taa son tärkeää se, että kasvi tuottaa mahdollisimman suuren ja lehtevän kasvin, joka siis kokonaisuudessaan käytetään eläinten rehuna.

Ja sitten ovat vielä sokerimaissit. Sokerimaisseissakin on useita eri tyyppejä. Niiden tähkissä olevien jyvien väri vaihtelee keltaisesta valkoiseen, ja myös kaksi värisiä tähkiä on joillakin lajikkeilla. Vitivalkoisia tähkiä kasvattavia lajikkeita arvostetaan esimerkiksi Pohjois-Amerikassa eniten, ja ne tuottavatkin usein hyvin makeita tähkiä. 

Sokerimaissin poiminta on helppoa ja hauskaa. Kasvusto on korkeaa, tuntuu kuin viidakossa vaeltelisi. Poimittavissa olevat maissin tähkät kallistuvat korresta poispäin, ja niiden päässä oleva tupsu on tumma. Tähkä tuntuu käteen pyörältä, yksittäisten jyvien välit eivät juurikaan tunnu. Tähkän voi perata pellossa kokonaan, ja käyttää tuoreeltaan (jyvät leikataan terävällä veitsellä irti), paahtaa grillissä, uunissa tai kiehauttaa vedessä tai höyryssä. Maissia voi myös pakastaa - maissit laitetaan perattuina pakkaseen. Pakkasesta maissit laitetaan jäisenä esimerkiksi grilliin, uuniin tai höyrykattilaan - maku ja rakenne säilyvät tällöin hyvin samanlaisena kuin satokauden aikaan.

Oma suosikkitapa kypsentää maissia on kuitenkin perkaamattoman maissin paahtaminen avotulella. Tällöin kerättyjä tähkiä ei siistitä lainkaan, vaan kokonainen tähkä, kaikkine suojuslehtineen, asetetaan valkean päälle. Tulta saa olla niin paljon, että lieskat osuvat tähkiin ja hiiltävät tähkät. Tähkiä käännellään valkean päällä siten, että ne kypsyvät tasaisesti joka puolelta. Kypsennyksen jälkeen suojuslehdet käännetään ikään kuin varreksi, josta on helppo pitää kiinni ja nakertaa jyviä. Kannattaa kokeilla! 

Kiitos Landefest-kävijöille - mitä koneita ne olivatkaan?

Sää suosi tänä vuonna Landefestiä: aurinko paistoi, ja lämpöä lievitti tuuli. Landefestin aikana meillä oli kolmen marjaviljelykoneen arvuuttelu, johon vastannaiden kesken arvottiin laatikoollinen mansikkaa. Arvonassa onnetar suosi Tapani Viitasta - onnittelut vielä tätäkin kautta, toivottavasti mansikat maistuivat!

Ja mitä koneita arvuuttelussa olikaan - tässä tietoa. Ensimmäisenä koneena arvuuttelussa oli lannoitteensekoitin. Meillä on käytössä riviviljelykasveilla tihkukastelu. Riviviljelykasveja ovat esimerkiksi mansikat, herukat, omenat, vadelmat, maissit, sipulit; tihkukastelu on taas kastelua pieniä reikiä sisältävällä putkella suoraan kasvien juurille. Tihkukastelu mahdollistaa täsmälannoituksen: lannoitteensekoittimessa on kuution vesisäiliö, johon sekoitetaan grammalleen täsmällinen määrä lannoittetta. Lannoite liukenee veteen, ja lannoiteannostelija lisää lannoite-vesiliuosta kasteluveden joukkoon. Lannoite siis kulkeutuu tarkalleen viljelykasvien juurien ulottuville, oikeassa muodossa ja määrin, josta kasvin on helppo ottaa sitä käyttöönsä. Järjestelmä toimii veden paineella, eli se käyttää toimintaenergiaan virtaavan veden liikettä. Järjestelmä on siis energiatehokas, estää ravinteiden ja veden haaskausta sekä edistää kasvien kasvua.

Koneena numero kaksi oli marjapenkin teko kone: kone kohottaa maata kummuksi, levittää penkkiä suojaavan kalvon ja sen alle tihkukasteluletkun. Mustalla kalvolla peitettu kohopenkki on lämpöisempi kuin tasamaa, ja kalvo helpottaa istutettavien taimien kasvua.

Kone kolme oli mansikan rivivälien leikkuri. Leikkurilla pystyy leikkaamaan kahta riviväliä kerrallaan.

Perunan itsepoiminta - perunat saatiin noukittua ensimmäisenä viikonloppuna

PÄIVITYS 4.9.22 klo 15 - Kiitos kaikille perunannoukkijoille - tämän vuoden potut on nyt kerätty pellosta, ja siis 10.-11.9. ei ole perunannostoa. Ensi vuonna taas! 

===============================================================

Perinteiset perunan itsepoimintapäivät järjestetään heti syyskuun alussa. Ensimmäiset itsepoimintapäivät ovat la 3.9. klo 9-12 ja su 4.12. klo 12-15. Lajikkeina Siikli (enemmän) ja Annabella (vähemmän). Mikäli ensimmäisestä päivästä jää jäljelle kerättävää, järjestetään toinen itsepoimintaviikonloppu la 10.9. klo 9-12 ja su 11.9. klo 12-15.

Perunan itsepoimintaa varten tarvitset  mukaasi sopivat vaatteet - jalkaan esimerkiksi kumpparit ja käteen hansikkaat. Perunat nostetaan hellävaraisella mattokoneella maanpintaan, mistä voi valita haluamansa potut. Poimimista varten saa lainaksi meiltä ämpäreitä, ja kotiin kuljetusta varten on tarjolla säkkejä ja kasseja. Perunan hinta itsepoimintapäivinä on 50 snt/kg pellosta itsenoukittuna.