Karkuun juokseva aika

 Aika tuntuu nyt karkaavan jonnekin. Töitä ja puuhaa riittää ja valon määrä innostaa tekemään töitä pitkään. Nämä kevät-kesän nopeasti pitenevät päivät ovat kyllä mukavia - koko kasvukausi on edessä, ja joka päivä voi havaita kesän lähenemisen.

Tunneleilla mansikat ovat vaalentuneet ja saaneet jopa hiukan punaa poskiinsa. Satokausi alkanee kuitenkin vasta ensi viikon kuluessa - alkukevät, eli maalis-huhtikuu, oli sen verran viileä, ja sen jälki näkyy nyt. Toisaalta pelloilla mansikat ja vadelmat näyttävät olevan normi vauhdissaan, eli juhannuksen tienoolla alettaneen poiminta avomaalla.

Omenapuiden kukinta on tänä vuonna vaikuttanut melko runsaalta. Viileä ja tuulinen sää on toki vaikuttanut pölyttäjien lentoon, mutta toisaalta sitkeitä kimalaisia on lennellyt säistä huolimatta. Ja toki heti tuulen laantuessa myös muita lentelijöitä kukissa näkyy. Pörriäisten ja kaikkien pölyttäjien suosikkikukkija on kyllä vadelma - vadelman kukkiessa niiden riveistä kuuluu aikamoinen surina ja pörinä. Sitä odotellessa.

Tuulista ja viileää

Sään ja säänmuutoksia ovat tärkeitä asioita maataloudelle, koska sää vaikuttaa kasvien kasvuun ja töiden tekoon merkittävästi. Keli on nyt muuttunut, melko äkkinäisestikin, viileämmäksi. Tänään keskiviikkona on myös tuullut erittäin voimakkaasti, ja esimerkiksi männyistä on tippunut oksia alas. Sateen tuhnuakin on ollut vähän, mikä on erittäin hyvä kylvöille ja istutuksille. Torstain ja perjantain välinen yö on varsin jännitttävä - ennusteen mukaan on siinä tässä, tuleeko silloin halla vai ei.

Vanha kansakin seurasi säitä, ja ennusti tiettyjen päivien säistä kelin kehitystä.  Huomenna on Erkin päivä, 18.5., ja kylmän Erkin päivän sanotaan ennustavan lämmintä kesää. Huomiseksi onkin tulossa - ainakin ennusteiden mukaan - viikon kylmin päivä, eli kesästä pitäisi tulla lämmin. Huomiselle osuu myös helatorstai, ja nämä kolme alkuviikon päivää muodostavat kanttaiviikon. Kylmän kanttaiviikko on ollut heleän heinäajan ennusmerkki. Eli näistä kaikista ennusmerkeistä voidaan todeta edessä olevan lämpimän kesän. Syksyllä nähdään, pitävätkö merkit paikkaansa.

Pelloilla kulkiessa näkee, kuinka kevät on kiirehtinyt eteenpäin. Ruohosta voi sanoa, että se kasvaa niin että korvissa kohisee. Herne on terhakalla taimella, ja perunakin pukkaa jo vartta pintaan. Mansikat ja muut marjat ovat myös alkaneet kasvamaan, ja kevään ensimmäinen kukkija, saskatoon, on availemassa kukkiaan.

Kevätkiiruita

 Toukokuu etenee, ja askellus tihenee. Kevään viileys on viivästyttänyt töiden etenemistä, koska esimerkiksi ihan kaikkia istutuksia ei noiden kylmien öiden vuoksi ole saatu tehtyä. Nyt sääennusteiden mukaan lämpötiloissa on tapahtumassa selkeä muutos kesäisempään suuntaan, ja kyllähän se myös ulkona liikkuessa tuntuukin. Töitä siis piisaa, ja välillä on jopa runsauden pulaa ja valinnan vaikeutta. Joka päivä, joka hetki pitäisi pystyä priorisoimaan ne kaikkein tärkeimmät tehtävät ja toimet, joiden tekemättömyys eniten vaikutta töiden etenemiseen.

Tunneleissa aikaisimmat mansikat ovat avanneet jo jättikokoiset, valkeat kukkansa, ja vähän myöhemmissäkin on melko runsasta kukintaa. Nyt jännitetäänkin, saadaanko ensimmäisiä poimittua jo koulujen päättäjäisviikonloppuun. Vadelmissakin näkyy jo heräämisen merkkejä sekä avomaalla että tunneleilla. Omenapuiden silmut ovat myös pullistuneet lupaavasti, ja varmaankin perinteisesti siis touko-kesäkuun vaiheessa kukkivat omenapuut runsaimmin. Yrtti- ja kurpitsapenkin peruskunnostus on käynnissä, ja monta muutakin tointa on kesken. Maalaushommiakin on suunnitteilla - tilamme eniten ajettu traktori - se leikkipaikalla oleva vaneritraktori - on parhaillaan ehostuksessa, ja palaa pikapuoleen paikalleen. Nyt loppuviikon ja ensi viikon aikana saattaa muuten esiintyä normaalia enemmän määkimistä. Tarkoituksena olisi vierottaa viimeiset karitsat, ja mäkätys on hiukan suurempaa. Karitsat ovat kasvaneet jo aikamoisiksi möhkäleiksi, ja osa uuhista jo lempeästi tökkiikin karitsoitaan pois tai jopa kävelee tiehensä, kun karitsa yrittää imeä.

Jännittäviä aikoja - vanhat suviyöt ja huutoyö

 Tässä kohtaa vuotta eletään hyvin jännittäviä aikoja. Ainakin näin on, jos vanhan kansan ennustuksia lukee. Viimeksi kuluneet kaksi yötä ja nyt tämä tuleva on ns. vanhat suviyöt. Näistä ensimmäinen, eli siis 23.4. edeltävä yötä on kutsuttu myös huutoyöksi. Ja miksi näin - tässä sepustus selityksestä.

Huhtikuun 23.pv on Jyrkin eli Yrjön nimikkopäivä, eli silloin on aikanaan muistettu Pyhää Yrjöä. Tämän 200-luvulla eläneen marttyyrin alkuperäinen nimi, Georgius, tarkoittaa itseasiassa maanviljelijää. Pyhältä Yrjöltä, eli kansanomaisesti Jyrkiltä, on pyydetty karjansuojelua huhuilemalla aattoyönä: " Pane Yrjö koiras kiinni, älä laske laitumelle" tai vaikkapa: "Pyhä Jyrki syöttäjä, pane hukat kiinni". Karja on ollut aikanaan talon kallein varallisuus, ja suurpedot taas suurimpia uhkia niille. Huhtikuun lopulla kotieläimet päästettiin metsälaitumille, ja taikateoin yritettiin niille loitsia laidunrauha. Huhtikuun 23.pv vastaisesta yöstä on ennustettu heinävuotta - kylmä yö on huono enne, mutta nyt ollutta yötä ei voi kovinkaan kylmänä pitää. Sinänsä kylmää vuotta ennustaa se, että jo ennen Jyrkin päivää oli Suomessa paikoin ukkosia. Onneksi meille ei ukkosta noussut, eli heinävuodesta pitäisi tulla hyvä ja Jyrkin yön ennustuksen mukaan suhteellisen lämmin.

Huhtikuun 24.pv on Alpertin nimipäivä, ja sitä edeltävä yö ennustaa viljasatoa. Yö oli suhteellisen lämmin, vaikka tuuli kääntyikin tuulemaan pohjoisvoittoisesti. Pohjoistuuli ei ole hyvä ennusmerkki, vaan se povaa heikkoa viljasatoa.

Tämä kolmas suviyö, Markuksen nimipäivää edeltävä yö, on ennustanut marjavuotta. Marjat ovat olleet aikojen alusta tärkeä osa Suomenniemellä asuneiden murkinaa, minkä vuoksi oli oleellista tietää sadon onnistumisen ennusmerkkejä. Hyvää nyt vallitsevassa säässä on se, että yöstä näyttää tulevan lämmin. Toisaalta taas tuo enimmäkseen pohjoisesta puhkuva tuuli ei ole hyvä ennusmerkki. Aika näyttää, kumpi ennusmerkki pitää paikkansa tänä kasvukautena.

Perunamaa kutsuu

 Kevät etenee, ja toukotyöt on saatu pellollakin hyvälle alulle. Perunamaa on äestelty istutuskuntoon, ja huomenna olisi tarkoitus päästä istuttamaan pottuja. Mukavasti ensi viikon onkin tiedossa hiukan epävakaista säätä, eli istutukset saavat vettä. Maa on lämmin, ja lämpimän maan lisäksi perunat peitellään harsojen hellään huomaan. Mansikoiden talvisuojausharsoja on availtu, ja vadelman leikkuu on aluillaan. Ja kevään lohdullisin kasvi -valkosipuli - pukkaa jo vahvasti vantteraa vihreää uutta vartta.

Lampolan suunnasta saattaa muuten tällä viikkoa kuulua normaalia enemmän mäkätystä. Pässikaritsat ovat ennättäneet jo sen verran kookkaiksi, että oli aika vierottaa ne. Uuhikaritsat saavat vielä hetken olla emiensä kanssa, mutta pian on myös niiden aika lähteä omalle laitumelleen. Uuhien ja karitsoitten laiduntaminen eri laitumilla auttaa vastustamaan sisäloisten leviämistä - vanhemmilla eläimillä on jossain määrin niille vastustuskykyä, mutta keväisillä karitsoilla vastustuskykyä ei juurikaan ole. Vierotuksen lisäksi lampaitten kerintää ja sorkkien leikkuuta tehdään vähitellen - "kesä-luuk" siis tavoittena.

Puimasuulilla tällä hetkellä puuhataan jäätelön parissa, ja useampaa sorttia pääsee jo maistelemaan. Pehmiskoneita testaillaan tällä ja ensi viikolla jonain päivinä.

Suviyöt ja kevättyöt

 Nyt tästä ensi yöstä alkaen on kolme merkittävää vanhan kansan merkkipäivää, nimittäin suviyöt.  Suviyöt ovat öitä, jotka edeltävät Julianuksen, Justinuksen ja Tiburtituksen päiviä.  Jos kaikkina kolmena suviyönä on kylmää, on kylmää tiedossa vielä seuraavat 40 vuorokautta. Tiburtitus on näistä merkittävin, koska tämä huhtikuun 14 pv. on ollut aiemmin ajanlaskun ensimmäinen kesäpäivä. Puisissa riimukalentereissa on huhtikuun 14 pv. kohdalla ollut kaiverrettuna puu ylenevien oksin, kun taas talven alku oli merkitty lokakuun 14 pv. puulla alenevin oksin.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tulevat yöt ovat lämpimiä. Ulkona tuntuu aikaiselta keväältä, ja kevättöiden kanssa taitaa tulla aikamoinen hoppu. Pellolla pinta on jo pehminnyt, toki routa on vielä ihan pinnassa. Sääennuste lupaa ainakin huomiseksi hyvin lämmintä, ja sadetta ei juurikaan taida olla ennusteissa. Lumi ja routa sulaisi nopeammin, jos himpun verran sataisi - toisaalta tämä hidas sulaminen on toisaalta hyvä. 

Kevättyöt ovat nyt siis päässeet lopulta täyteen vauhtiin: omenapuiden leikkuu on edennyt loppusuoralle, taimien istutus tunneleihin on alkanut ja perunoita on laitettu itämään. Talvisuojausharsojen poisto rupeaa myös olemaan ajankohtainen sekä aloittaa vadelman kevätleikkuu - isoja kurkiauroja jo taivaalla näkyykin. Yleensä vadelman leikkuu ajoittuu kurkien muuttoaikaan, vuodesta toiseen.

Maaliskuinen lumimyteri

 Tänään on maaliskuun viimeinen maanantai, vaikka sitä ei ihan heti uskoisi kun ulos vilkaisee. Lunta on pyryttänyt ja tuiskannut taivaan täydeltä, ja aikamoiset pakkaslumikinokset onkin kertynyt. Viime viikonlopulla oli vielä varsin keväisen oloista - onneksi, sillä vanha kansa ennusti Maarian päivästä eli maaliskuun 25.päivästä kevään säitä. Maarian päivästä piti rekikelien loppua ja kelirikon alkaa, ainakin täällä etelässä. Maarian päivän lumitilannetta on pidetty ennusmerkkinä siitä, kuinka paljon lunta on vappuna. Lauantaina ei lunta juurikaan ollut, joten toiveissa on vielä - kaikesta huolimatta - päästä istuttamaan perunaa perinteisesti vappuna. Maanviljelyssä on oltava optimisti.

Kevättä siis odotellaan. Nyt täytyy yrittää huolehtia kevään töiden valmistelut siihen malliin, että heti kevään palattua ja lämpötilan kohottua pystytään työskentelemään tehokkaasti ja pysähtymättä. Mitä myöhäisempi kevät, sitä kiivaamman pitää työtahdin olla.

Helmikuun hellät tuulet maaliskuussa maksetaan!

Jotenkin noinhan vanha kansa tiesi helmi- ja maaliskuun säiden suhtautuvan toisiinsa. Ja näin on käymässä nyt: meteorologit ovat kiivaan selittäneet polaaripyörteen hajoamisen aiheuttavan poikkeuksellisen kylmän maaliskuun. Onneksi myös ennusteissa ja toteutuneessa säässä on ollut mukana lumisateita. Lumikerros on tärkeä monivuotisten kasvien talvehtimiselle.

Tänä talvena erityistä päänvaivaa kasvien talvielolle on aiheuttanut voimakkaasti lisääntynyt kauriskanta. Kauriit pitävät mansikasta ja tarkemmin sanottuna sen maanrajassa olevasta kasvupisteestä. Ne kaivavat lumen ja harsojen läpi, syödä napostelevat talvehtivat lehdet ja herkuttelevat kasvupisteellä. Mansikka kuolee.  Nyt ollaan yritetty kuljeksia ympäri marjamaita (kauriit eivät välitä ihmisseurasta), mutta ensi talveksi taitaa olla edessä aitaaminen.

Kylmä maaliskuun alku myös hiukan lykkää esimerkiksi omenapuiden leikkuun aloitusta. Tunneleilla kasvukauden valmistelutyöt ovat aluillaan. Puimasuulilla on käynnissä tehosiivous - kymmenkunta vuotta takana, ja kaikennäköistä ylimääräistä on nurkkiin kertynyt. Työhaastteluaikoja sovitaan, ja mukaviin ihmiseen ollaan saatu jo tänä keväänä tutustua. Lisää haastettluja sovitaan - jos kesätyö kiinnostelee, soita p. 0400-625 636. Parhaiten meidät tavoittaa illalla, koska kännykkä ei aina kulje töissä mukana.

Ja jokin työvaihe rupeaa loppumaan - tänään lauantaina oli vuoden viimeinen mahdollinen karitsointipäivä (laskennallisesti). Joskus toki keskimääräinen aika astutuksesta karitsointiin ei pidä kutiaan, pisimmät heitot ovat olleet lähes pari viikkoa.

Hei heleää helmikuuta!

 Tammikuu on kääntynyt jo helmikuuksi, ja talvi on tähän asti näyttänyt lähinnä leudolta, tuuliselta, vähälumiselta ja jäätikköiseltä. Lämpötila on seikkailut pikkupakkasen ja vähän plussan puolella, ja vettä on satanut monina olomuotoina -eli vetenä, lumena ja räntänä. Kaljamille räntäsade on aina tervetullutta, koska se tarttuu mukavasti liukkaaseen jäähän ja vähentää liukastelua. 

Karitsoinnit rupeavat nyt olemaan muutamaa uuhta vaille valmiit. Viime vuonna syntyi runsaasti kirjavia ja värikkäitä karitsoita, tänä vuonna pääväri on ollut valkoinen, vaikka samat pässit ovat olleet astumassa. Merkillistä on tuo värien genetiikka - aika paljon sattumalla on asiaan vaikutusta.

Muuten aika on kulunut kasvukauden töiden valmisteluissa ja suunnittelussa. Uutta ollaan opiskeltu, ja toivottavasti myös opittu. Osin jo malttamattomana sitä odottelee, että koska sääennusteen perusteella uskaltautuisi omenapuiden leikkuuseen. Toki vielä mennään vasta helmikuussa, mutta jos tulee aikainen kevät, on aina auttamattomasti jälkijunassa, jos ei aloita ajoissa.

Työhaastatteluita ollaan jo pidetty. Uusia on sovittu ja sovitaan lisää. Soittaessa kannattaa muistaa olla sitkeä ja kokeilla myöhemmin uudestaan - puhelin on monesti sisällä, kun itse ollaan pihalla.

Karitsointikiireitä

 Uusi vuosi alkoi meillä perinteisesti, ja ensimmäisiä karitsoita on putkahtanut maailmaan. Lampolassa on tällä hetkellä käynnissä siis kiivain työsesonki: karitsoinnin yhteydessä jokainen uuhi laitetaan päiväksi tai pariksi omaan yksiöönsä, jotta vastasyntyneiden karitsoita ja uuhta on helpompaa seurata. Uuhesta seurataan, että se syö ja juo. Uuhet myös usein "puhuvat" karitsoilleen lempeällä, hiljaisella mäkätyksellä, joka poikkeaa normaalista määkimisestä selvästi. Vastasyntyneet karitsat leimautuvat nopeasti emiinsä, ja sinnikkäästi etsivät utareita. Kun karitsa imee emäänsä hyvin, niiden hännät monesti heiluvat - vähän kuin häntä toimisi imun vahvistajana. Näissä yksilökarsinoissa on työtä, kun vesi, heinät ja muut rehut sekä kuivikkeet kannetaan jokaiseen karsinaan muutaman kerran päivässä, mutta toisaalta yksilökarsina helpottaa tärkeää eläinten valvontaa.

Uuhi karitsoineen yhdistetään suurempaan porukkaan heti, kun kaikki näyttää hyvältä ja normaalilta. Yleensä yhdistäminen yritetään tehdä aamusta, koska päivällä on mukavinta käydä tarkkailemassa tilannetta - eli että uuhi ja karitsat voivat edelleen hyvin.  Tässä kohtaa karitsoille tehdään myös ns. karitsakammari, missä niille on tarjolla väkirehua vapaasti. Vastasyntynyt karitsahan in ruuansulatukseltaan yksimahaisen kaltainen - sen tärkein ravinnonlähde on uuhen maito, mutta se myös maistelee kaikkea. Vapaasti saatavilla oleva väkirehu edistää pötsin kehitystä, mutta luonnollisesti saatavilla on oltava myös heinää vapaasti. Väkirehu tarkoittaa siis esimerkiksi rypsipuristetetta, rehuviljaa  ja kivennäisiä. Rypsipuriste on valkuaisrehu, joka jää tähteeksi, kun rypsin siemenistä puristetaan rypsiöljy. Se koostuu siis enimmäkseen rypsin siemenkuorista ja muista siemenenosista. Rehuvilja on taas yleisimmin ohraa tai kauraa. Kivennäislisää tarvitaan, ja yleensä lisänä annetaan esimerkiksi kalkkia sekä valmistetta, missä on ainakin seleeniä, E-vitamiinia ja suolaa. Suomessa maaperässä on seleeniä varsin niukasti, minkä vuoksi sen määrä on helposti pieni lampaiden rehuissa. Seleeniä on siis lisättävä ongelmien ehkäisemiseksi. Seleenin puute aiheuttaa mm. vakavia lihasongelmia, sydän ja verenkiertoelimistön vaivoja sekä sisäelinten (esim. maksa ja haima) rappeumia tai surkastumia. Seleeni aineenvaihdunta liittyy E-vitamiiniin, minkä vuoksi niitä annetaan yleensä yhdessä.

Mutta nyt kiiruusti takaisin lampolaan! Kuivitusta ja vedenkantoa tiedossa - kenties pian taas lisää karitsoita?

Kesätyöasiaa

 Päivät pitenevät, uusi vuosi on alkanut - ollaan siis menossa lujaa vauhtia kohti kevättä ja kesää. Kasvukauden aikana tarvitsemme tilallamme useita apukäsiä avuksi. Pääsääntöisesti kesätyöt keskittyvät meillä satokauden ajalle, ja työtehtävät ovat kitkentää, poimintaa ja erilaisia asiakaspalvelutehtäviä.

Jos kesätyö meillä kiinnostaa, soita (p. 0400 - 625 636) ja sovi haastatteluaika. Parhaiten tavoitat meidät arkipäivinä iltapäivisin tai illansuussa. Annathan hälyyttää pitkään, joskus puhelin on kauempana tai keikkuu taskunpohjalla, mistä sitä on kintaat kädessä hidasta kaivella. Joskus puhelin saattaa jäädä myös jonnekin, eli kannattaa tarvittaessa soittaa uudestaan.