Toukokuu etenee, ja askellus tihenee. Kevään viileys on viivästyttänyt töiden etenemistä, koska esimerkiksi ihan kaikkia istutuksia ei noiden kylmien öiden vuoksi ole saatu tehtyä. Nyt sääennusteiden mukaan lämpötiloissa on tapahtumassa selkeä muutos kesäisempään suuntaan, ja kyllähän se myös ulkona liikkuessa tuntuukin. Töitä siis piisaa, ja välillä on jopa runsauden pulaa ja valinnan vaikeutta. Joka päivä, joka hetki pitäisi pystyä priorisoimaan ne kaikkein tärkeimmät tehtävät ja toimet, joiden tekemättömyys eniten vaikutta töiden etenemiseen.
Tunneleissa aikaisimmat mansikat ovat avanneet jo jättikokoiset, valkeat kukkansa, ja vähän myöhemmissäkin on melko runsasta kukintaa. Nyt jännitetäänkin, saadaanko ensimmäisiä poimittua jo koulujen päättäjäisviikonloppuun. Vadelmissakin näkyy jo heräämisen merkkejä sekä avomaalla että tunneleilla. Omenapuiden silmut ovat myös pullistuneet lupaavasti, ja varmaankin perinteisesti siis touko-kesäkuun vaiheessa kukkivat omenapuut runsaimmin. Yrtti- ja kurpitsapenkin peruskunnostus on käynnissä, ja monta muutakin tointa on kesken. Maalaushommiakin on suunnitteilla - tilamme eniten ajettu traktori - se leikkipaikalla oleva vaneritraktori - on parhaillaan ehostuksessa, ja palaa pikapuoleen paikalleen. Nyt loppuviikon ja ensi viikon aikana saattaa muuten esiintyä normaalia enemmän määkimistä. Tarkoituksena olisi vierottaa viimeiset karitsat, ja mäkätys on hiukan suurempaa. Karitsat ovat kasvaneet jo aikamoisiksi möhkäleiksi, ja osa uuhista jo lempeästi tökkiikin karitsoitaan pois tai jopa kävelee tiehensä, kun karitsa yrittää imeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti