Tammikuu on kääntynyt jo helmikuuksi, ja talvi on tähän asti näyttänyt lähinnä leudolta, tuuliselta, vähälumiselta ja jäätikköiseltä. Lämpötila on seikkailut pikkupakkasen ja vähän plussan puolella, ja vettä on satanut monina olomuotoina -eli vetenä, lumena ja räntänä. Kaljamille räntäsade on aina tervetullutta, koska se tarttuu mukavasti liukkaaseen jäähän ja vähentää liukastelua.
Karitsoinnit rupeavat nyt olemaan muutamaa uuhta vaille valmiit. Viime vuonna syntyi runsaasti kirjavia ja värikkäitä karitsoita, tänä vuonna pääväri on ollut valkoinen, vaikka samat pässit ovat olleet astumassa. Merkillistä on tuo värien genetiikka - aika paljon sattumalla on asiaan vaikutusta.
Muuten aika on kulunut kasvukauden töiden valmisteluissa ja suunnittelussa. Uutta ollaan opiskeltu, ja toivottavasti myös opittu. Osin jo malttamattomana sitä odottelee, että koska sääennusteen perusteella uskaltautuisi omenapuiden leikkuuseen. Toki vielä mennään vasta helmikuussa, mutta jos tulee aikainen kevät, on aina auttamattomasti jälkijunassa, jos ei aloita ajoissa.
Työhaastatteluita ollaan jo pidetty. Uusia on sovittu ja sovitaan lisää. Soittaessa kannattaa muistaa olla sitkeä ja kokeilla myöhemmin uudestaan - puhelin on monesti sisällä, kun itse ollaan pihalla.
