"Mikkelistä ämmät pirttiin ja nauriit kuoppaan", tiesi vanha kansa. Mikkelin päivää eli syyskuun 29.päivää on pidettu sadonkorjuun päätöspäivänä. Karja on otettu navettaan, hevoset talliin ja muukin karja laitettu talvisijoilleen. Mikkeliä on juhlistteu syömällä erityisesti tätä juhlapäivää varten kasvatettu pässi. Mikkelin päivä on ollut myös vanha, perinteinen palveluskunnan vuosivapaa päivä, mitä seuraa runtuviikko. Runtuviikko, vapaaviikko, oli aika, jolloin palvelusväki saattoi muutta ja vaihtaa taloa. Virallisesti runtuviikko on asetettu vuonna 1664, jolloin määrättiin, että "palkollinen saa vapaata seitsemän yötä palvelusvuoden välissä, ei enempää." Vuonna 1816 muuttopäivä siirtyi marraskuulle, ja runtuviikko piteni kahden viikon mittaiseksi (ja ruvettiin puhumaan runtuviikoista).
Mikon päivä, muitten suurten juhlien tavoin, ennustaa säitä pitkälle. Tänään sää oli puolipilvinen, tuulinen, melko lämmin. Tätä keliä nyt sitten pitäisi olla pyhiin miehiin, eli lokakuun lopulle. Varsin sopiva sääennustus tehtävä listalla oleviin töihin nähden: talvisuojausharsot pitäisi levittää pellolle, nostaa loput perunat ja laittaa omenapuille suojaverkot. Tunneleista ollaan keräilty muutaman kerran viikossa mansikkaa ja karhunvattua. Ja toki omenaa, kurpitsoita ja sipulia on vielä myynnissä kyllä. Näillä näkyminen näyttää siltä, että nyt tuleva viikko on viimeinen omenamehun puristusviikko. Puimasuulilla touhuillaan arkipäivisin, muina aikoina kannattaa pirauttaa ennen tuloa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti