Päivän pituus on jatkanut kasvuaan, ja lumen valkeus vielä edistää valon levittäytymistä. Huikean kauniita kevättalven päiviä onkin nyt ollut - toki tässä jo hiukan odotellaan malttamattomana termisen kevään alkua. Terminen kevät alkaa silloin, kun keskilämpötila on pysyvästi nollan yläpuolella. Kevät on vuodenajoista lyhin: termisen kevään alusta kuluu yleensä pari-kolme viikkoa siihen, että pelloilta on lähtenyt lumi ja reilu kuukausi-puolitoista lumen lähtöön metsistä. Terminen kesä alkaa, kun keskilämpötila kohoaa pysyvästi yli +10ºC. Huomennahan on myös kevätpäiväntasaus, ja loppuviikosta Marian päivä. Vanhan kansan sanontojen mukaan Marian päivästä "reet laitetaan naulaan", eli alkaa kelirikko ja reellä ei enää pääse kulkemaan. Saa nähdä, joko siis ensi viikon aikana mennään vauhdilla kohti keväöttä - varsin pitkä talvi tästä on muotoutunut tähän mennessä.
Kevättä tai ei - tunneleilla puuhastellaan jo, ja pian päästään istutuspuuhiin. Muutama liian kylmä yö on vielä ennusteissa, mutta auringon lämpö tuntuu jo hyvin tunneleissa. Omenapuiden leikkauskin rupeaa olemaan nyt ajankohtaista. Joskus omenapuita on voinut leikata jo heti alkuvuodesta, mutta onneksi tänä vuonna ei tohdittu eikä ehditty sitä aloittaa - sen verran kovia pakkasia helmikuun lopulta alkaen on ollut.
maanantai 19. maaliskuuta 2018
torstai 8. maaliskuuta 2018
Hämeenkyrön Plikka 2018 kiittää!
Hämeenkyrön Plikka 2018 kiittää LC Kyröttäriä - saamani huomionosoitus on hämentävä - enhän minä - hämeenkyröläisen punaniskan Hämeenkyrön kuntaluettelonumeroinnin mukaisesta naapurikunnasta hakema pahansisuinen akka - edes ole alun perin hämeenkyröläinen. Mutta ehkä tuo kyröläisisäntä jotain samansieluista näki - ihmisessä, jonka ensimmäisiä sanoja ovat olleet "minä itte".
Hämeenkyröläisethän tunnetaan
härkäpäisyydestään, josta he ovat myös ylpeitä. Kurin ja
järjestyksen totetuttaminen ei ole ollut helppoa historian kuluessa
Hämeenkyrössä. Hämeenkyrön historia – kirjoissa on monia
esimerkkejä kyröläisestä sarvipäisyydestä. Esimerkiksi
1830-luvulla kyröläiset pitivät omia, silloisen lainsäädännön
mukaan laittomia markkinoitaan miten halusivat. Nimismies
Grönhagenin lato poltettiin v. 1824 ja hänet uhattiin murhata, jos
hän hoitaisi virkaansa yhtä vakavasti kuin siihen asti.
Kihlakunnanvouti Rosendahl kirjoittikin maaherralle ” rahvaan
olevan epätavallisen röyhkeää ja omapäistä. Esimerkkinä
Rosendahl mainitsee myös sen, kun hautausmaata oli edellistalvena
täytetty hiekalla maaherran määräyksestä, olivat jotkut
talonpojat vieneet hiekkaa myös hänen niitylleeen, joka oli lähellä
hautausmaata. Tämän vuoksi kihlakunnanvouti Rosendahl pyysi
maaherralta vähintään kahta komppaniaa sotilaita talveksi, jotta
ihmiset huomaisivat esivallan olemassaolon. Pyyntöön ei suostuttu –
liekö tieto kyröläisten omapäisyydestä levinnyt ja esivallan
taholta oletettu, ettei siihen sotilaiden majoittumisella paljoa
vaikuteta. Sarvipäisyys, oman näkemyksen seuraaminen lienee ollut kautta vuosisatojen hämeenkyröläisen mielenlaadun
tunnusmerkki.
Samantapaisesti yhdysvaltalainen
runoilija, esseisti ja humanisti Walt Whitman kirjoitti 1800-luvulla:
Vastusta paljon, tottele vähän. Täydellinen totteleminen on
orjuutta.
Vastustaminen ei tarkoita vastarintaa,
vaan kyseenalaistamista. On vaadittava perusteita. On vaadittava eri
näkökulmien esittämistä ennen synteesiä. On uskallettava astua
esiin ja kerrottava asioita, joita on saatettu unohtaa tai sivuuttaa.
Niitä, jotka ovat eri mieltä kuin itse, on kuultava – ei
tuomittava. Maailmamme syntyy mielissä ja maailmoja on yhtä monta
kuin mieliä.
Erilaisten kuplien, omien pienien
maailmojen syntyminen on nykyäään aiempaa helpompaa –
Piilaksossa luodut sähköiset algoritmit säätelevät meille
esitettyä tietoa, jos emme itse aktiivisesti etsi muuta.
Ghettoituminen omiin kupliin estää vapaan ajattelun, oppimisen ja
kehittymisen. Sattumalle, ennakoimattomuudelle jää vähemmän
mahdollisuuksia muuttaa asioita.
Sattuma minut tänne viskasi, ja
tällaisena Hämeenkyrön Mahnalaan sattuman viskaamana emäntänä
otan kiitollisena vastaan tämän huomionosoituksen – koen
kuitenkin, että tämä palkinto annetaan samalla kaikille
hämeenkyröläisille maatilojen emännnille.
Maatalous on muuttunut, mutta emäntä
on aika monelle isännälle yhä edelleen ”tarpeellinen kappale
huoneenhallituksessa” - jotenkin niinhän Kivi kirjoittaa
Seitsemässä veljeksessä Juhanin toteamukseksi.
Näin naisten päivänä on hyvä
muistaa, että Emännällä on aina ollut arvonsa ja asemansa merkkin
talon avaimet vyötäisillään. Emännät ovat siis olleet
sananmukaisesti avainhenkilöitä maataloissa.
Kiitos LC Kyröttärille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)