Hämeenkyröläisethän tunnetaan
härkäpäisyydestään, josta he ovat myös ylpeitä. Kurin ja
järjestyksen totetuttaminen ei ole ollut helppoa historian kuluessa
Hämeenkyrössä. Hämeenkyrön historia – kirjoissa on monia
esimerkkejä kyröläisestä sarvipäisyydestä. Esimerkiksi
1830-luvulla kyröläiset pitivät omia, silloisen lainsäädännön
mukaan laittomia markkinoitaan miten halusivat. Nimismies
Grönhagenin lato poltettiin v. 1824 ja hänet uhattiin murhata, jos
hän hoitaisi virkaansa yhtä vakavasti kuin siihen asti.
Kihlakunnanvouti Rosendahl kirjoittikin maaherralle ” rahvaan
olevan epätavallisen röyhkeää ja omapäistä. Esimerkkinä
Rosendahl mainitsee myös sen, kun hautausmaata oli edellistalvena
täytetty hiekalla maaherran määräyksestä, olivat jotkut
talonpojat vieneet hiekkaa myös hänen niitylleeen, joka oli lähellä
hautausmaata. Tämän vuoksi kihlakunnanvouti Rosendahl pyysi
maaherralta vähintään kahta komppaniaa sotilaita talveksi, jotta
ihmiset huomaisivat esivallan olemassaolon. Pyyntöön ei suostuttu –
liekö tieto kyröläisten omapäisyydestä levinnyt ja esivallan
taholta oletettu, ettei siihen sotilaiden majoittumisella paljoa
vaikuteta. Sarvipäisyys, oman näkemyksen seuraaminen lienee ollut kautta vuosisatojen hämeenkyröläisen mielenlaadun
tunnusmerkki.
Samantapaisesti yhdysvaltalainen
runoilija, esseisti ja humanisti Walt Whitman kirjoitti 1800-luvulla:
Vastusta paljon, tottele vähän. Täydellinen totteleminen on
orjuutta.
Vastustaminen ei tarkoita vastarintaa,
vaan kyseenalaistamista. On vaadittava perusteita. On vaadittava eri
näkökulmien esittämistä ennen synteesiä. On uskallettava astua
esiin ja kerrottava asioita, joita on saatettu unohtaa tai sivuuttaa.
Niitä, jotka ovat eri mieltä kuin itse, on kuultava – ei
tuomittava. Maailmamme syntyy mielissä ja maailmoja on yhtä monta
kuin mieliä.
Erilaisten kuplien, omien pienien
maailmojen syntyminen on nykyäään aiempaa helpompaa –
Piilaksossa luodut sähköiset algoritmit säätelevät meille
esitettyä tietoa, jos emme itse aktiivisesti etsi muuta.
Ghettoituminen omiin kupliin estää vapaan ajattelun, oppimisen ja
kehittymisen. Sattumalle, ennakoimattomuudelle jää vähemmän
mahdollisuuksia muuttaa asioita.
Sattuma minut tänne viskasi, ja
tällaisena Hämeenkyrön Mahnalaan sattuman viskaamana emäntänä
otan kiitollisena vastaan tämän huomionosoituksen – koen
kuitenkin, että tämä palkinto annetaan samalla kaikille
hämeenkyröläisille maatilojen emännnille.
Maatalous on muuttunut, mutta emäntä
on aika monelle isännälle yhä edelleen ”tarpeellinen kappale
huoneenhallituksessa” - jotenkin niinhän Kivi kirjoittaa
Seitsemässä veljeksessä Juhanin toteamukseksi.
Näin naisten päivänä on hyvä
muistaa, että Emännällä on aina ollut arvonsa ja asemansa merkkin
talon avaimet vyötäisillään. Emännät ovat siis olleet
sananmukaisesti avainhenkilöitä maataloissa.
Kiitos LC Kyröttärille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti