Helmikuussa hellettä?

Ehkä tätä viime päivien säätilaa voisi kutsua hellesääksi: tuuli hönkii kuuman tuntuisesti, ja lämpötila on ollut liki kymmentä plus-astetta. Yleensähän tässä kohtaa vuotta ollaan vähintään saman verran pakkasen puolella. Hankien pinta on laskenutkin siis silmissä, mutta onneksi lunta on vielä kasvien suojana.  Luntahan oli reilu viikko sitten yli puoli metriä, ja hiukan rupesi jännittämään, tulevatko Navetan katolla olevat aurinkopanelit alas lumen mukana. Eivät onneksi tulleet, ja nyt aurinkoisten kelien myötä ne ovat alkaneet taas toimia.

Omenapuiden leikkuuta tekisi jo mieli jo aloittaa, mutta ei oikein taida uskaltaa. Viime keväähänän kovia pakkasia oli pidempi jakso vasta maaliskuun puolella. Nyt toki jos kiirehtisi leikkaamaan alkuviikosta vähän, ja jos sää nyt jonkin aikaa pyörisi nollan pinnassa, ei todennäköisesti isompia talvituhoja syntyisi. Kantohangen päältä on myös mukavampi leikata kuin sohjossa, pettävässä hangessa kahlatessa.

Työhaastettaluja on jokunen vielä jäljellä, ja tässä pian pitäisi valita uudet kesätyöntekijät. Onneksi aika moni on vanhoista kesätyöntekijöistä on myös jatkamassa.

Helmikuuta

Tammikuu vaihtui yhdessä vilauksessa helmikuuksi. Lunta on satanut reilusti, vaikka toki tässä parina viimeisen' päivänä on taivaalta tippunut lähinnä räntää ja ihan selvää vettäkin. Tällä hetkellä sääennusteissa ei ole kovia pakkasia, mutta onneksi ei taida vettäkään sataa enempää.

Karitsoinnit rupeavat olemaan voiton puolella, vain muutama uuhi on enää karitsoimatta.  Karitsoilla on käynnisä jo aikamoisia pomppimis-puskemis-turnajaisia, ainakin jos uuhien silmä välttää. Nyt, jos sää säilyy näin lämpimänä, täytyy jatkaa keritsemistä ja villojen lajittelua. Villoja käsitelessä saa kunnollisen lanoliini-käsittelyn. Lanoliini on villan rasvaa, jota käytetään monissa ihon hoitoon tarkoiteutuissa salvoissa ja rasvoissa aineosana. Jostain syystä se kulkeutuu jopa kankaiden läpi, ja keritsemisen ja villojen lajittelun jälkeen olo onkin varsin rasvattu.

Uuden vuoden ensimmäinen

Vuosi 2019 alkoi myrskyisissä merkeissä - Aapelin päivänä kävi kova tuuli, mutta mitään isompaa ei sattunut. Sähköt vain olivat hetken pois. Lunta on saatu mukavasti, ja välillä on päästy ihmettelemään erikoista valoilmiötä taivaalla eli aurinkoa. Tällä hetkellä kuutamo on varsin kirkas, ja lumesta heijastuessaan sekin valaisee todella hyvin.

Ensimmäiset karitsatkin ovat syntyneet, ja lisää odotellaan syntyväksi tässä tammi-helmikuun aikana vielä monia. Karitsoitten alkukehitys on kyllä yhä edelleen hämmentävän nopeaa: ensimmäiset tunnit vastasyntynyt karitsa on jotekin hauraan ja epävarman oloinen, mutta jo parin päivän ikäistä  karitsaa emo joutuu selvästi jo komentamaan. Lampailla on myös selvästi "tarhantäti"-järjestelmä. Yksi uuhi jää vahtimaan karitsoita, ja muut menevät syömään. Vahtivuoro vaihtelee.

Tammikulla tulevan kesän suunnittelu on täydessä vauhdissa. Työhaastetteluja on pidetty, ja jokunen vielä pidetään. Nyt takana on kaksi hyvin erillaista kesää: viime kesän ennätys kuiva ja kuuma ja sitä edeltänyt kylmä ja sateinen. Minkähänlaista säätä on tiedoss atänä vuonna?

Kiltti Joulupukki,

ollaan yritetty olla kilttejä koko vuosi. Sinulla on varmasti nyt kova työntouhu, jotta ehdit jakaa kaikille kilteille lapsille lahjat. Ehkä kuitenkin tuon työrupeaman jälkeen ehdit lukaista tämänkin kirjeen, kaikkien niiden muiden tuhansien kirjeiden lisäksi.

Tärkein ensi vuoden toive olisi, että voisitko mitenkään järjestää sellaisia normaaleja säitä - ei äärettömän kuumaa, kuivaa, kylmää tai sateista. Talvella saisi olla reilusti lunta ja pakkasta. Kelin kääntyessä keväiseksi joskus maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa, olisi hyvä jos tulisi sellaisia mukavia roudan sulattavia tihkusateita ja sopivasti aurinkoa. Huhtikuulta toukokuulle saisi olla melko kuivaa, aurinkoista ja tuulista, jotta kevättyöt sujuisivat viivästyksettä ja sujuvasti. Kesäkuussa voisi hiukan sadellakin, mutta mieluusti ei räntää eikä rakeita. Heinäkuussa tarvitaan niitä helteitäkin ja niille olisi tarvetta vielä elokuullakin. Ukkosista ei olisi niin väliä, voisivat kiertää meidän mäen vähän kauempaa. Syksystä saisi tulla aurinkoinen, lämmin ja pitkä, niin kasvit ehtisivät hyvin tuleentua ja valmistua talven tuloon.

Olisi kovin mukavaa, jos pystyisit järjestelemään tänne valokuituyhteyden. Langattomat verkkoyhtydet kun vaihtelevat yleensä heikon, huonon ja surkean välillä, ja tuosta lankapuhelinlinjan kapasiteetsita iso osuus taitaa olla otettu erilaisten viihdepalveluiden käyttöön. Toisaalta nopeampi nettiyhteys vähentäisi kahvin ja teen kulutusta, kun odotellessa ei ehtisikään keittää kahvia tai kiehauttaa teevettä.

Aivan uskomaton juttu olisi myös se, jos eri viranomaisille ei tarvitsisi ilmoittaa samoja tietoja useaan kertaan. Eivät ne tiedot muutu, vaikka rekistereiden pitäjä muuttuu. Olisi myös hyvä, jos pikemminkin karsittaisiin ja yhdisteltäisiin kaikkia tietokantoja. Byrokratiaa olisi vielä purettavaksi, tai oikeastaan räjäytettäväksi. Tietysti sellainen kaikille viranomaisille yhteiskäytössä oleva rekisteri olisi kauhean kiva, ja varmasti yllättäisi monet. Voisiko mitenkään toivoa sellaista?

Mutta jos nuo toiveet ovat kovin mahdottomia toteuttaa, niin ehkäpä pystyisit tuomaan kaikille oikein hyvän joulumielen täksi jouluksi. Kaikkille asiakkaillemme ja työntekijöillemme pitäisi myös saada oikein hyvä tuleva vuosi, jos suinkin mahdollista.

Niin, ja tietysti kiitokset sinulle. On kyllä kova homma sinulla, kun pitää kaikki muistaa ja ehtiä. Hyvää Joulua!

Joulukuusisafarille la 22.12.

Lumiset kelit tulevat ja menevät - muutama päivä sitten oli vielä kauniin valkoista, nyt maa on taas musta. Ennusteessa on kylmenevää keliä, mikä voi taas aihuttaa ainakin kaunista kuuraa puissa, hyvässä lykyssä myös lunta.

Joulun alla järjestämme perinteisen Joulukuusisafarin. Safarille lähdetään traktorikuljetuksella Puimasuulilta la 22.12. klo 11. Metsästä saa kaataa ohjeitten mukaisen kuusen, tai voi ohjeistaa kärryssä mukana olevaa apulais-kuusenkaato-tonttua kaatamaan soveliaan kuusen. Kuusen hinta on 20 e, ja se sisältää meno-paluu kuljetuksen metsään traktorikärryllä. Puimasuulilla voi ennen tai jälkeen kuusenkaadon nauttia lämmintä marjamehua ja pipareita. Tervetuloa!

Uutta oppimassa

Syksy on edennyt talven kynnykselle, ja tällä viikkoa pakkanen on hiljakseen kiristynyt. Nyt ulkona mollottaa komea täysikuu pilvettömällä tähtitaivaalla, ja lämpötila lähenee kymmentä pakkasastetta. Aamulla varmaan sen verran on mittarissa, sen verran viileältä ulkona tuntuu.

Talveen valmistautuminen eli siis kaikkien maahan jäätyvioen esineiden kerääminen ja vesilaitteiden rikoutumattomuuden varmistaminen ovatkin olleet siis viime päivien työtehtävissä etusijalla. Oppia ollaan myös haettu, ja jotain uusia ideoita olisi tarkoitus saada jo ensi satokaudelle käyttöön - niistä myohemmin lisää, kun nyt ensin saadaan suunnitelmat toteutusvalmiiksi.

Ensi viikosta alkaen Puimasuuli palvelee sopimuksen mukaan. Tuotteitamme on saatavissa myös Pirkanmaan REKOista. REKO-lähiruokarenkaat toimivat facebookissa, ja niiden kautta on mahdollista tilata ruokaa suoraan tuottajilta ja pienvalmistajilta. Joulun alla kierrellään myös muutamilla markkinoilla, joista ensimmäiset ovat jo vajaan viikon päästä. Tulevana lauantaina on Marrastorin aika, ja meidät löytää Frantsilan Kehäkukasta villojen, vällyjen ja herkkujen kera. Tervetuloa!

Kohti pimeyden ydintä

Marraskuun alussa julkaistussa Helsingin Sanomien kuukausiliitteen numerossa kerrottiin keskimääräisesti marraskuun 26.päivän olevan vuoden pimein päivä: aurinko paistaa keskimäärin alle tunnin eikä valoisan ajan mitta ylitä seitsemää tuntia. Lumen tuoma valoisuus on olematonta - ollaan siis lähentymässä pimeyden ydintä. Pimeyden ydintä hallitsi kreikkalaisessa mytologiassa Haades. Muinaiset kreikkalaiset kuitenkin unohtivat kuvata  sen alimman pimeyden luolan - byrokratian - joka ympäröi marjanviljelijän tähän aikaan vuotta, aina kevään korvalle asti. Jos kaiken byrokratian voisi muuntaa energiaksi, olisi ehtymättömän energian lähde jo löydetty vuosikymmeniä sitten. Ikävä kyllä byrokratiaa ei ole valjastettu energian lähteeksi, vaan "bitinmakuinen" on marjanviljelijän suu tähän aikaan. Suurin osa byrokratiasta hoituu nykyään netin välityksellä - ikävä kyllä vain netti takkuaa ehtoopäivisin täällä maalikylien ulkopuolella. No, ehtiipähän juoda useamman kupin kahvia tai teetä ja lämmittää saunan,  samalla kun odottelee sivujen latautumista.

Facilis descensus Averno:
Noctes atque dies patet atri ianua Ditis;
Sed revocare gradum superasque evadere ad auras,
Hoc opus, hic labor est.

"Bittien makuisen" marraskuun kuluessa toki myös ulkona tulee puuhailtua. Mikään ei ole jäätynyt vielä maahan kiinni, eli erinäisiä putkia ja mutita tavaroita ollaan keräilty talven alta pois. Mansikoiden päällä on talviharsot. Omenat ja pensasmustikat on eristetty rusakoilta suojaan omiin aitauksiinsa.

Labor improbus omnia vincit

Latinankieliset sitaatit on lainattu Vergiulukselta.