Ensimmäiset sokerimaissit on kerätty tänään keskiviikkona. Arviolta lauantain - sunnuntain korvilla määrä lisääntynee, jos sää suosii.
Eli nyt meillä on saatavana kaikkea kolme "sisarusta", millä nimellä Pohjois-Amerikan itärannikon alkuperäisasukkaat kutsuivat maissia, papua ja kurpitsaa. Heillä oli ohje myös viljelyn järjestämiseen: ensimmäisenä vuotena viljellään papua, joka typensitojakasvina on erittäin hyvä maanparannuskasvi. Pavun jälkeen seuraavana vuonna istutetaan kurpitsa, joka tarvitsee paljon ravinteita. Viimeiseksi tässä kolmen vuoden viljelykierrossa kylvetään maissi, joka on näistä kolmesta sisaruksesta vaatimattomin. Maissin jälkeen samaan peltoon kylvetään taas papua seuraavana vuonna ja niin edelleen. Vuoroviljelyn avulla maaperän kunto saadaan ylläpidettyä, ja erilaisten kasvitautien ja tuholaisten esiintymistä vähennettyä. Tästä syystä meilläkin kasvit aina välillä muuttavat paikkaansa: mansikka kasvaa 4 - 5 vuotta samassa paikassa, herne ja vilja vuoden -pari.
Intiaanit tekivät näistä kolmesta kasvista myös keittoa, jossa käytössä oli sama järjestys kuin viljelyssä: pavut laitettiin kattilaan ensiksi, koska ne vaativat pisimmän kypsymisajan. Papujen kiehuttua hetken, kattilaan laitetaan kurpitsa lohkottuna. Viimeiseksi lisätään maissi, koska se kypsyy nopeimmin.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Moi! Teistä oli kiva juttu puutarhasanomissa. (Satuin huomaamaan, vaikka eipä lehtiä olla juurikaan ehditty vilkaisemaan.)
Meillä mansikkasesonki jatkuu vielä hetken, uusilta istutuksilta poimitaan Polkaa ja Sonataa.
Mulla kans blogi, sinne linkitys kotisivuiltamme www.jarmovaltari.fi.
Hyvää loppukesää teille sinne, terv. Reija ja Jarmo
Lähetä kommentti