Auringolla on tähän aikaan kevättä aivan uskomaton voima: sellaiset pienet roskat ovat - erityisesti nyt kuluneen viikon aikana - hieroneet sijansa lumeen. Sellaisissa paikoissa, missä lunta on ollut ohuemmalti on lumipeite hävinnyt silmissä. Paikoin siis pilkistää jo maa.
Yöpakkaset ovat myös lieventyneet, ja nyt onkin siis alkanut omenapuiden leikkuu kiiruulla. Osassa puista on jo melko suuret silmut, ne selvästi odottavat jo lumen lähtöä ja pakkasten loppua. Leikatessa tulee samalla tarkasteltua puita muutenkin: melko vähän näyttäisi olevan talvivaurioita, eikä ötököiden muniakaan ole kovasti vielä tullut vastaan.
Ensimmäiset kylvökset ovat jo itäneet, ja osa on myös jo koulittu ensimmäisen kerran. Toivottavasti yöt lämpenevät pian lisää, että saadaan taimet kasvihuoneeseen. Kylvöksiä on tehty lisää, ja viikon parin kuluessa kylvetään vielä runsaasti siemeniä esikasvatukseen.
Karitsoinnit ovat nyt ohi, ja aikamoinen joukko karitsoita on taas kirmaamassa. Vanhimmat ovat jo aikamoisia jötköjä - kyllä aika menee nopeaan. Tänä vuonna musta Gunnar-pässi jätti yllättävän monta mustaa jälkeäläistä, mikä ihan kiva yllätys. Karitsoiden kirmailua voi seurata myös tieltä: lampaat pääsevät nyt taas ulos, ja niille on tuotu iso kasa männyn oksia kaluttavaksi. Näin keväisin lampaille maistuvat männyt ja kuuset hyvin, syy tähän saattaa olla luontainen matojen vastustus: männyssä ja kuusessa on sisäloisten (eli matojen) kasvua heikentäviä aineita. Vanhassa lammaskirjassa sanotaankin, että mikäli lampailla on matoja, eivät lampaat ole saaneet riittävästi suolaa ja pihkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti