Täällä marjatilalla kohtaa monenmoista öttiäistä ja vähän isompaakin kulkijaa, jotka - meidän ihmisten tavoin - ovat kovin kiinnostuneita viljelykasveistamme. Viljelijän kannalta ne ovat tuholaisia, koska niiden toiminnan seurauksena saatava sato pienenee tai heikkenee laadullisesti tai molempia. Tuholaisia on monenmoisia, ja ne kuuluvat moniin eri eliöryhmiin. On viruksia, bakteereita, sieniä, erilaisia ötököitä, lintuja ja nisäkkäitä. Kalat ja sammakkoeläimet taitavat olla ainoita ryhmiä, jotka eivät vikuuta viljelykasveja. Mitä pienemmästä eliöstä on kyse, sitä runsaslukuisempaa ja monimuotoisempaa lajikirjo yleensä on.
Pienimmistä öttiäisistä käynee esimerkiksi ripsiäisten runsas heimo. Ripsiäiset ovat millin tai parin mittaisia, yleensä mustilta näyttäviä ötököitä, jotka mennä vipeltävät esimerkiksi mansikoiden kukissa. Monelle ne saattavat olla tuttuja voikukkien kukkien asukkeja. Ripsiäisviotus näkyy mansikoissa sellaisena pronssin hohtoisena pintana, eikä kovin ripsiäisten vaivaama kasvi edes kunnollisia marjoja kasvata. Ripsiäisten torjunnassa, erityisesti tunneleissa, toimivat petopunkit ja petoluteet. Ne ahmivat ripsiäisiä kitaansa - ja kaikki tämä toiminta siis tapahtuu ihmissilmin ajatellen pienen, pienessä koossa.
Ripsiäisiä suurempia ovat esimerkiksi marjaluteet, nuo pahaa makua imennällään marjoihin lisäävät inhokit. Marjaluteita on aina vähän, mutta mikäli niiden määrä jostain syystä riehaantuu, on tarvittaessa pohdittava ruiskuttamista sadon turvaamiseksi (kukaan ei halua syödä marjaluteen syljellään maustamia marjoja). Luteiden torjuntaan on kehitteillä feromoneja, joiden avulla niitä pystytään houkuttelemaan ansaan - vastaavia feromoniansoja on käytössä jo esimerkiksi pihlajanmarjakoilla ja omenakääriäisellä.
Seuraavat satoa himoitsevat tekijät lähestyvät marjapeltoja korkealta ja kovaa, ja pesiytyvät marjapelloille erityisesti ilta- ja yöaikaan. Räkättirastaat ovat kovin viehtyneitä kaikkien marjojen makuun, eikä useista eri lokkilajeista koostuva lennosto ole Pekkaa pahempi makutottumuksiltaan. Pelottelu kaikin tavoin on todettu toimivaksi - räkättirastaat toki kaikkoavat pelloilta metsiin, jos metsämustikan sato on runsas.
Nisäkäslajeista erityisesti talviaikaan murehdittavat rusakot ja kauriit, joiden herkkua ovat kaikki hedelmäpuut, pensasmustikat, vadelmantaimet sekä mansikat. Aitaaminen on todettu toimivaksi tavaksi estää näiden eläinten pääsy. Suurista nisäkäslajeista kesäaikaan eniten viljelyvahinkoja aiheuttaa Homo sapiens-ryhmään kuuluvat "en kunnioita viljelyä" sekä "en tottele ohjeita"-ryhmien jäsenet. Harmillisesti tätä lajia on todella vaikea torjua, ja kaiken lisäksi se aiheuttaa tuhoja lähes tulkoon kaikissa viljelyssämme olevilla kasveilla - sen on havaittu tuhoavan jopa viljaa. Lajin jäsenet ovat yleensä liikkeellä peltikuorisessa suojakotelossa, jolla ryhmä kaasuttaa paikalle kotikolostaan. Ikävä kyllä lajin ja siihen kuuluvien ryhmien luokittelu on vielä kesken, eikä kattavaa tutkimusta em. lajin esiintymisestä Suomessa ole vielä julkaistu. Tämän suuren tuholaisen jäljet on kuitenkin helppo havaita: perunamaalla kuljetaan ja revitään kasvavia kasveja. Ääritapaukset myös syöttävät itsekseen hyreksien, ilmeisesti suurempaa haittaa toivoen, perunanvarsia ja vihreitä perunoita eläimille. Mansikkamailla hypitään rivistä toiseen, talloen mansikoita ja rikkoen mansikkapenkkejä suojaavat kalvot. Omenapuista revitään raakileita tuhoten kannusversot - omenapuu-parka on useamman vuoden kukkinut ja kasvattanut kannusversoa, johon siis omenat vasta kehittyvät. Kieltokyltistä huolimatta kerätään ketokukkia, joista osa jopa rauhoitettuja. Kerätään kaikkea, mitä tilalla kasvaa, omin luvin. Yleensä laji on päiväaktiivinen, mutta myös yöaktiivisia yksilöitä tunnetaan ja on havaittu. Olemme kokeilleet aitaamista ja kieltotauluja tuhojen estämiseen, mutta niiden teho lienee heikkenemässä, koska em. lajin esiintyminen on lisääntynyt. Yritämme suojella viljelykasvejamme ja kotieläimiämme tämän lajin aiheuttamilta tuhoilta, minkä takia toivomme, että jokainen meillä vierailija kiinnittäisi huomiota em. lajin esiintymiseen. Jos tapaat lajin edustajan, pysy rauhallisena ja pyydä tilanväkeä ryhtymään karkotustoimiin. Laji ei yleensä ole aggressiivinen, mutta saattaa pyrkiä puolustautumaan huutamalla lujaa. Tilanväellä on hyväksi havaitut torjuntakonstit käytössään haittaa aiheuttavien yksilöiden poistamiseen.
Kuten arvoisa lukija saattaa tästä tekstistä havaita, on viljelijöillä nykyään käytössä hyvin monipuolisia tuholaisten torjuntakonsteja, jotka nimenomaan ovat täsmällisesti tarkoitettu tietynlaisen tuholaisen määrän vähentämiseen alle vikuutustason.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti