Hellettä odotellessa

Ensi viikolle on luvattu helleaalto, saas nähdä kuinka kuumaksi sää oikein yltyykään. Tämän iltaisessa sääennusteissa kesäkuun lämpötilaennätysten kerrotaan rikkoutuvan, ja onkin mielenkiintoista nähdä käykö näin.

Sääennuste aiheuttaakin hiukan muutoksia suunnietltuihin askareisiin: nyt on kiire viimeistellä ja ohjelmoida kastelut kaikille kasveille. Meillä on käytössä ns. tihkujärjestelmä, missä vettä ohjataan suoraan kasvin juurelle kapean, reiällisen muoviputken avulla. Reikiä, tai oikeammin sanottuna mikrosuodattamia, on putkissa n. 30 cm välein, ja vesi tihkuu niistä hiljakseltaan maahan pitäen maan kosteana. Tämä kastelujärjestelmä säästää vettä, koska vesi saadaan ohjattua aivan kasteltavien kasvien juurien läheisyyteen: esimerkiksi mansikalla kaikki kasteluvesi menee mansikalle, eikä rivivälien ruoholle.

Harson riekaleita

Tuuli on viime päivinä tuivertanut aikamoisella voimalla: onneksi ei sentään samanlaista ole tässä ollut kun Parkanossa oli uutisten mukaan. Pyörteikevä tuuli on kuitenkin repinyt harsoja ja piiskannut kasvustoja aikatavalla. Jopa ihan uudet, viime vuonna ostetut harsot ovat repeilleet - puhumattakaan vanhoista. Kierrätämme harsoja niin pitkään kuin mahdollista: uusi mansikkamaa saa yleensä uuden harson, joka on kyseisellä mansikalla yleensä viitisen vuotta (eli siis niin kauan kuin mansikka on samassa paikassa). Mansikalta harsot perii peruna, perunalta harsot pääsevät herneelle. Herneen jälkeen, kun harsot ovat entisestään repeilleet, niillä peitellään maissia. Maissin jälkeen, kun palat taas ovat pientyneet, harsot päätyvät muiden kasvisten ja yrttien päälle. Lopuksi harson palaset pääsevät tuplaharsoiksi, ja ihan lopuksi jätteenkeräykseen. Hyvässä lykyssä harso siis saattaa olla käytössä meillä 10 - 15 vuotta, joten nyt repeilleet uudet tai uudehkot (alle 5 vuotta vanhat) harsot harmittavat.

Kaikkein harmittavin harson rikkoontuminen sattui kyllä vajaa 10 vuotta sitten: vastaistutettu mansikkamaa peiteltiin uusilla harsoilla. Rivivälien ruoho kuitenkin intoutui kasvamaan vielä syysmyöhällä. Lumi tuli myöhään ja lähti aikaisin. Heti lumen lähdön jälkeen jänikset intoutuivat syömään rivivälinurmea - harson lävitse. Tästä seurauksena oli se, että hetekssä harsosta oli jäljellä ainoastaan kaistaleet mansikoiden päällä - rivivälissä olevan nurmi ja harso oli syöty pois.

Hyttyshyökkäys

Hyttyset ovat nyt ilmaantuneet, ja ovat kovin ärhkkään oloisia. Nämä ensimmäiset hyttyset huomaa yleensä näin keväisin, mutta sitten myöhemmin niihin taitaa sen verran tottua, etteivät pistot enää ärsytä.

Ruoho räjähti tänään kasvuun, kun viileän ja sateisen kauden jälkeen taitaa alkaa helle. Nyt taidamme kaivaa kaikki loputkin ruohonleikkurit talviteloilta, ja aloittaa ruohon kaatamisen oikein urakalla. Leikattavaa ruohoa on joka puolella: riviväleissä, päisteissä, kulkuväylillä - ja sitten on vielä pihamaa ja rakennusten ympärystät.

Mansikan kukkia on joka päivä enemmän ja enemmän auki avomailla, ja nyt alkava lämmin jakso varmaankin kiihdyttää kukkien avautumista entisetsään. Omenapuut ovat paikoin olleet varsin mielenkiintoisa: osa oksista on kehittynyt todella hitaasti, ja onkin mielenkiintoista nähdä, ovatko nuo "hitaat oksat" talven uhreja. Omenalajikkeista Bergius on tällä hetkellä täydessä kukassa, muut ovat vasta availemassa ensimmäisiä kukkiaan.

Lampaista on enää yksi ryhmä odottamassa laitumelle pääsyä: vasta vierotteujen karitsoiden emät eli uuhet. Nyt niiden utareiden pahin pingotus näyttää laskeneen, eli maidon tuotanto on hiipunut. Varmaan huomenissa pääsevät nekin maistelemaan tuoretta ruohoa laitumelta - toki aluksi heikkompi kasvuiselta alalta, jotteivat mahat sekoa. Lampaallahan märehtijänä noita mahoja on useita: pötsi, satakerta, verkkomaha ja juoksutusmaha, ja näillä vanhemmilla mahan sekoaminen on yleensä seuraus liian nopeasta ruokinnan muutoksesta.

Toukokuun loppu häämöttää

Kevät tuntuu livahtaneen jonnekin, ja ulkona on jo ihan alkukesän oloista: koivuissa on isot lehdet, pääskysiäkin on kuulemma lennellyt. Voikukat kukkivat jo, ja kielot ovat juuri puhkeamassa kukkimaan. Kirsikka- ja päärynäpuut kukkivat, eikä omenapuiden kukkimiseen mene enää pitkään. Aikaisimmissa mansikoissa on jo raakileita, ja mansikoiden kukinta lisääntyy pikku hiljaa. Kevään kylvökset ja istutukset ovat saaneet nauttia nyt sadekuuroista, ja ovat kasvaneet: lämpöä toki saisi tulla hieman lisää, viime päivät ovat olleet varsin viileitä ja tuulisia.

Viimeiset karitsat olisi tarkoitus vierottaa tämän viikon kuluessa: osa vierotettiin alkuviikosta, ja mäkätys on ollut kovaäänistä. Näissä nyt vierotettavien karitsoiden emissä on muutamia hyvin puheliaita uuhia, jotka kertovat kaikesta määkimällä voimallisesti.

Mansikankukkia

Muutamassa paikassa rinteessä ovat ensimmäiset mansikat availleet kukkiaan. Herneet, maissit, pavut ja sipulit ovat myös hyvässä kasvussa.

Nyt alkaakin jännitys, tuleeko hallaöitä vai ei.

vihdoin sadekuuro

Kevät on tähän asti ollut täysin sateeton, ja paikoin kevätkosteus rupesi olemaan loppunut maasta. Osaa kylvöksistä on siis kasteltu aktiivisesti, vaikka yleensä ei sellaiselle ole ollut tarvetta. Eilen tuli vettä, ja tänään oli selkeästi viileämpi päivä kuin mitä viime viikon aikana on keskimäärin ollut. Alunperin sade-ennusteet olivat niin lujia, että pelkäsimme mansikan istutuksen keskeytyvän: onneksi niin ei käynyt, vaan todennäköisesti saamme mansikat istutettua nyt viikonlopun aikana.

Sadekuurot ovat selvästi kiihdyttäneet esimerkiksi nurmien kasvua, ja koivun lehdet tuntuvat räjähtäneen koon kasvuun. Pääskysten ääntä ei vielä kuulu, eli kesä ei taida vielä olla tullut.

Toukokuun alun toukotyöt

Toukotyöt ovat täydessä vauhdissa. Peruna on saatu nyt suurinpiirtein istutettua, ja nyt on muokkailtu tulevia mansikkamaita. Seuraavaksi on edessä mansikkamuovien levitys niille. Muovin levityksen jälkene alkaa mansikan istutus.

Maissin kylvöä on aloiteltu, ja ensimmäinen ala on saatu kylvettyä. Maissin kylvö jatkuu vielä, mutta tässä välissä kylvetään vähän papua.

Kastelualtaalla on muuten aikamoinen kurnutus iltaisin. Altaan osa reunoista on matalia,ja sammakot ja rupikonnat taitavat pitää niistä.