Luonnon valoilmiöitä ja takatalvi

Viime viikolla saatiin nauttia parista upeasta luonnonilmiöstä: revontulista ja auringonpimennyksestä. Revontulet räiskyivät tiistai-iltana koko taivaantäydeltä. Tulet eivät olleet kovin voimakkaan värisiä, enemminkin vaaleita, mutta ne olivat hyvin, hyvin liikkuvaisia. Aivan mahtava öinen näytelmä oli siis silloin tarjolla. Perjantainahan sitten oli osittainen auringonpimennys: tässä meillä sattui silloin olemaan pilvetön taivas. ja hitsauslasin läpi nähtiin hieno "auringonsirppi". Pimennyksen aikana valo oli jännän väristä: kirkasta, mutta toisaalta oli kuitenkin hämärää. Auringon pimentyminen tuntui selvästi myös lämpötilassa: oli viileämpää, ja vasta auringon tultua uudestaan esiin keli lämpesi.

Melkein koko maaliskuu on saatu nauttia normallia lämpimämmästä säästä, mutta eilen sää viileni ja maa peittyi ohueen lumikerrokseen. Ennusteiden mukaan tämän kylmän rintaman pitäisi kitenkin hyvin pian jo poistua, ja keväisemmän sään palata. Tällä viikolla olisikin aika siis ryhtyä kylvötöihin, ja kylvää ensimmäiset esikasvatettavat vihannekset itämään. Perunoita on laitettu itämään, ja ehkäpä pian päästään jo äestämään perunamaata.

Kevät on edennyt nyt taas siihen vaiheeseen, että olemme valinneet kesätyöntekijät. Hakijoita oli runsaasti, ja valinta oli vaikea. Rakennusprojektit ovat saaneet myös puhtia, mutta niistä enemmän omassa blogissaan. Nettisivujen päivittäminen on ollut hidasta, mutta eiköhän nekin tässä pian saada päivietttyä ajantasalle kaikista kesän tapahtumista. Karitsoinnit ovat myös tältä keväältä ohi, ja isoimmat rupeavat olemaan jo pian vierotuskokoisia ja -ikäisiä. Uuhetkin rupeavat jo hiukan vierottamaan karitsoitaan: ne eivät anna karitsan imeä kovin pitkää aikaa ja toisaalta huomaa, että karitsatkin saattavat puraista innostuksissan nisää liian lujaa (jolloin siis uuhi käännähtää tai astuu siten, että karitsa ei saa enää imettyä).

Ensi viikolla rupeamme todenteolla puunaamaan Puimasuulia kesäkuntoon, ja täyttämään myyntihyllyjä. Olemme avoinna pääsiäisenä, lankalauantaina 2.4. klo 9 - 17 ja siitä eteenpäin huhtikuussa ma - pe klo 9 - 17. Tervetuloa!

Ensimmäinen kevätpäivä

Tänään tuntui oikein keväältä: aurinko helotti, puronorot solisivat ja lintujen lauluakin jo kuului: talitintit lauloivat metsän rajasssa ja joutsenet huusivat järvellä. Maaliskuu on vielä ihan alillaan, täytyy tässä vaiheessa esitää siis toivomus, ettei kovia pakaksia  tai toisaalta myöskään hyvin lämpimiä päiviä olisi. Marjaviljelijä toivoo tässä vaiheessa pilvistä tai pilvipoutaa ja tasaista nollan pinnassa olevaa lämpötilaa vuorokauden ympäri.

Omenapuiden leikkuu on edennyt - kolmannes on jo leikattu ja kaksi kolmasosaa on siis jäljellä. Omenapuiden leikkaus on mielenkiintoista ja pitkäjänteistä - nyt tehdyt päätökset jättää tai poistaa jokin oksa näkyvät useita vuosia puissa. Puiden talvehtimisen kannalta on ollut melko hyvä sää, ja puut vaikttavat hyväkuntoisilta - toki kova pakkanen voi muuttaa hetkessä tilanteen.

Kesätyöntekijöiden valinnat ovat loppusuoralla. Monia hyviä mahdollisia kesätyöntekijöitä on haastateltu, ja taas on vaikea valinta edessä. Tänä vuonna hakijoita on ollut ennätusmäärin, emmekä kykene kaikkia työllistämään.  Tavoitteena olisi tehdä lopulliset valinnat nyt kuluvan ja ensi viikon aikana.

Karitsoinnit ovat kääntyneet lopuilleen, enää yhtä vaille valmiita. Vanhimmat karitsat ovat jo aikamoisia motkaleita, jotka  rupeavat olemaan jo emiensä kokoisia.  Ei voi kuin hämmästellä niiden kasvua ja kehitystä - muutaman tunnin ikäisenä karitsat jo pomppivat ja nyt ovat jos suuria, märehtiviä lampaita. Tänä vuonan karitsoista on hiukan yli puolet pässejä. Värillisiä - eli siis mustia - on noin kolmannes ja  loput valkoisia  - paitsi yksi, jolla on suuri musta läikkä keskellä selkää.

Kevättä ilmassa?

Helmikuun viimeistä päivää kun kulutetaan vallitsee ulkona varsin keväisen lämmin säätila. Helmikuu on ollut kaiken kaikkiaan varsin lämmin, useana päivänä ja jopa muutamina öinä lämpötila on pysytellyt plussan puolella. Lunta on satanut, mutta ikävä kyllä myös vähän vettäkin. Vaihtelevasti pihat ovat siis olleet joko lumipeitteisiä tai kaljamilla, tänään taas ollaan kaljama-vaiheessa. Tielläkin oli tänä aamuna mustaa jäätä paikoin. Kevään tuntua on siis, mutta vasta helmikuulla mennään. Ei siis parane toivoa kevään alkua, koska maaliskuu voikin olla kylmä.

Joka tapauksessa ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa omenapuiden leikkuu. Omenapuiden leikkaus on mielenkiintoista: nyt tehdyn leikkuun jäljet näkyvät puissa useaman vuoden ajan, ja siksi jokaista toimenpidettä pitää harkita tarkoin. Myös jaloversojen keruu ajoittuu kevääseen: omena ei kasva siemenestä samaksi lajikkeeksi, vaan se pitää "jalontaa" eli varttaa oksanpätkä haluttua lajiketta perusrunkoon. Perusrunko muodostaa puulle vahvan juuriston ja varrennos taas puolestaan kasvattaa hyvänmakusiet omenat. Varrennos eli varte eli jaloverso kerätään yleensä siitä puusta, joka on hyvä edustajasta siitä lajikkeesta, mitä halutaan. Meillä on vanhassa puutarhassa hyvä, todella vanha punakaneli-puu, jonka omenat ovat erityisen punaisia, hyvin säilyviä ja voimakkaan mausteisen  makuisia.  Tämä yksi puu on meistä paras, kaikista kanelispuistamme, minkä vuoksi keräämme jaloversot kaneliomenoita varten juuri siitä puusta. Näin toimien toivomme saavamme yhtä hyviä omenoita kun on tuossa vanhassa puussa. Joskushan toki saattaa olla, että luonto tekee tepposen, ja jalo-oksa tekeekin erilaisia omenoita kuin muu osa puuta. Tällä tavoin on syntynyt Bergius-lajike: 1900-luvun alussa eräälle huvilanomistajalle oli myyty taimistossa varettu Sävstaholm-omenapuu, jonka jaloverso oli otettu tavallisesta Sävstaholm-omenapuusta. Kun puu teki ensimmäiset hedelmänsä, huvilanomistaja alkoi epäillä, että hänelle oli timitettu väärä lajike, koska hedelmät eivät olleet väriltään Sävstaholm-omenien kaltaisia. Puu käytiin tarkastamassa, ja puun kasvutapa ja lehdenmalli muistuttivat Sävstaholm-omenapuuta, mutta omenien  väritys ei. Puuta varten otetun jalostusoksan oli siis täytnyt olla perimältään hiukan eroava, mutta muista eroava ominaisuus (hedelmien väri) ei jalo-oksaa otettaessa erottunut. Ja näin syntyi lajike P.J. Bergius, jonka tärkein tunnuspiirre ovat kauniin punaiset omenat.

Paperinmakua

Ensin sääkatsaus: keli on ollut ihan ok - toki melko lämpöisiä päiviä on ollut, toivottavasti se ei tarkoita kylmää maaliskuuta. Maaliskuussa kasvit rupeavat heräilemään talviunestaan, ja kovat pakkaset silloin saattavat aiheuttaa talvituhoja. Nyt viime päivinä on välillä näkynyt jopa ihmeellinen valoilmiö - aurinko - ja uskomaton voima siitä jo tulee: rakennusten katoilla olevat lumet ovat tullee rivakasti alas.

Karitsoinnit ovat sujuneet normaalisti, mutta vielä on muutama uuhi jäljellä. Karitsat ovat osoittautuneet jälleen kerran varsinaisiksi pomppumestareiksi - osin näyttää siltä, että karitsat suunnittelevat ilmeisesti ryhtyvänsä lentäviksi lampaiksi, sen verran ilmavia ja mutkikkaita hypyt ovat.

Muuten aika on vierähtynyt paperien ja suunnittelun parissa. Tässä vaiheessa vuotta pitää yrittää suunnitella ja järjestää kaikki mahdollinen tulevaa kasvukautta varten.

Nollan vaiheilla

pyörii lämpötila  - välillä hiukan plussalla, välillä enempi miinuksella. Vanha sanonta Heikinpäivän ja Paavalin päivien säästä ei tällä erää osunut kohdalleen: Heikkinä oli helppoa, mutta niin oli Paavalinakin. Pyryä ei sattunut, mikä oli hyvä: pyry olisi ollut huonon vuoden ennuste vanhan kansan mukaan. Päivät ovat kuitenkin alkaneet hiljalleen pitenemään, ja lumikin auttaa: lumesta heijastuva valo tekee päivistä kirkkaampia, vaikka monena päivänä pilvet roikkuvat alhaalla ja aurinkoa ei näy.

Lampolassa on ollut kiirusta, kun karitsoita on syntynyt jo aika monta. Karitsoinnit ovat sujuneet hyvin, ja uuhimammat ovat ansiokkaasti hoitaneet jälkeläisiään.  On taas hauskaa seurata karitsoitten pomppuharjoituksia - jo muutaman päivän ikäiset ovat siinä aika mestareita.

Ensi kesän valmistelut ovat myös jo käynnissä, ja työhaastatteluun tulijoita on jo kalenterin täydeltä. Kesätyöntekijöiden haastattelun lisäksi kaikkien koneiden huolto on käynnissä, ja tällä hetkellä huolletaan traktoreita. Kunnollinen perushuolto kerran vuoteen on tarpeellinen, jotta työjuhtamme pysyvät loppuvuoden toimessaan.

Kaljamia ja karitsoita

Tammikuu on vilahtanut jonnekin karitsointeja odotellessa. Ensimmäiset karitsat ovat nyt syntyneet, ja tänään on vuorossa karitsoiden punnitusta ja karitsointikarsinoiden purkua. Karitsointikarsina on yksityisalue vastakaritsoineelle uuhelle ja sen karitsoille. Uuhi on karitsoineen karsinassa pari päivää, jona aikana karitsa leimautuu emäänsä. Karitsointikarsinassa uuhen ja karitsan vointia on myös helppo tarkkailla sivusta, sekaantumatta, jolloin uuhi ja karitsat pääsevät tutustumaan rauhassa. Ensimmäiset karitsat antoivat tosiaan hukan odottaa itseään, muta sitten toisaalta taas heti alkuunsa karitsoi useampi uuhi. Jatkoa odotellaan, muutama uuhi oli jo hiukan sen oloinen, että saattaa karitsoida piankin.

Sää sen sijaan on tarjonnut kaikeka mahdollista: lunta, räntää ja vettä. Alkuun satoi lähinnä lunta ja räntää, mutta viime viikon loppupuolella satoi parina päivänä vettä. Vesisade yhdistettynä plussakeliin teki pihoista aikamoisia kaljamia. Potkukelkka onkin ollut hyvä kulkuväline. Nyt sääennuste lupaa taas kylmenevää, jopa parinkymmenen pakkasia saattaa olla tiedossa.

Tänäänhän sattuu olemaan myös Heikin päivä, joka on siis härkä- eli selkäviikkojen ansimmäinen merkkipäivä. Selkä- eli härkäviikot alkavat loppiaisesta, ja jatkuvat aina Marian päivään asti. Heikin päivä piispa Henrikin muistopäivä, ja muutenkin ollut kansanomaisessa ajanluvussa tärkeä päivä. Heikin päivänä karhu kääntää kylkeä, ja toteaa "Yö puolessa, nälkä suolessa", eli vielä on puolet talvesta jäljellä kevääseen. Säätäkin on ennustettu Heikin päivänä "kun on helppo Heikkinä, niin paukkuu Paavalina". Eli siis jos Heikin päivänä ei ole kova pakkanen, sellainen on sitten Paavalin päivänä eli 25.1. Pellolle kun vilkaisee, voi myös ennustaa heinävuotta: jos näkyy sänkeä tai heinää, tulee huono vuosi. Jos sänki ja heinä ovat kokonaan lumen alla, tulee hyvä vuosi. Jos tänään olisi suoja sää, tulossa oli poutainen kesä ja hyvä viljavuosi. Pakkaspäivä taas ennustaa hyvää hernevuotta.

Nyt Heikinpäivän aamuna on pikkupakkasta. Paavalina (25.1.) on siis tiedossa kovaa pakkasta, jos vanhan kansan ennustukset pitävät kutinsa. Pelloilla pilkottaa paikoin sänki ja paikoin ei - heinävuosi taitaa siis olal vaihteleva. Ennustaakohan pikkupakkanen keskinkertaista hernevuotta? Puolen vuoden päästä sekin taas jo tiedetään.

Odottavan aika on pitkä

Vuosi vaihtui, ja uusi alkoi - oikein hyvää vuotta kaikille!

Odottavan aika on pitkä - odotamme karitsointien alkamista, koska tahansa voivat syntyä ensimmäiset karitsat. Ensimmäiset "lasketut ajat" olivat heti joulun jälkeen, eli ehkä, kenties, toivottavasti syntyvät ensimmäiset karitsat. Viime vuonnahan syntyi ennätysmäärä mustia lampaita, saa nähdä, minkälainen värivalikoima tänä vuonna tulee. Tässä juuri ennen karitsointeja uuhet myös keritään, joten villanlajittelua riittää karitsointeja odotellessa.

Tässä talvisydännä myös suunnittelemme tulevan kesän töitä, ja jos siis kesätyöt meillä kiinnostavat, ota yhteyttä ja sovi työhaastattelu. Parhaiten meidät saa kiinni soittamalla p. 0400 - 625 636.