Kesän ensimmäiset mansikat

Tänään kerättiin tunneleista kesän ensimmäiset mansikat myyntiin, ja olivathan ne taas ihanan kiiltävän punaisia. Maussakaan ei ole moittimista. Pitkä valoisa aika huolehtii siitä, että mansikoihin kertyy runsaasti makua. Nämä ensimmäiset mansikat ovat Flair-nimistä lajiketta, jota meillä on viljelyssä tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Lämmin ja poutainen sää on mukavaa, mutta toisaalta se lisää kastelun tarvetta. Maa on toki ollut hyvin märkä viime talven, syksyn ja kesän jäljiltä, mutta äkkiä vesi myös haihtuu ja valuu alempiin kerroksiin. Kastelulaitteita on siis kaivettu varastojen kätköistä, ja levitelty ympäri peltoja. Kasteluvesi saadaan meillä järvestä, ja rannassa meillä on parikin pumppua nostamassa vettä kasteluputkistoon. Putkisto levittäytyy koko viljelyalalle, ja jakautuu erilaisiin haaroihin ja runkoihin.  Vesi pääsee määrävälein eri pellon osiin - automaattiset, kello-ohjatut venttiilit huolehtivat tästä säätelyvaiheesta. Avoinna olevien venttiilien määrä taas on mitoitettu pummpujen mukaan - veden tarve putkistossa ei voi ylittää pumppauskapasiteettia. Ja nyt koko tämä järjestelmä pyörii aurinkosähkön voimin - meistä se on ainakin hieno asia. Samanlaista auringon energian hyödyntämistä on myös tuo tunneliviljely: auringon huikea keväinen lämpöenergia valjastetaan passiivisesti pidentämään kasvukautta.

Töistä ei siis ole ollut pulaa, pikemminkin on ollut varaa valita - pitää yrittää tehdä se työ, joka eniten edistäisi asioita.  Nopeassa keväässä on omat hyvät puolensa - nythän ei ole ollut vielä yhtään hallayötä. Hitaassa kevään ja kesän alussa taas ehtii paremmin tehdä asioita.

Mutta niitä pääskysten suuria parvia kaivattaisiin edelleen - sen verran runsaasti on erilaisia verenimijöitä ynnä muita öttiäisiä liikenteessä. Tänä iltana muuten sousi ainakin kolmekymmentä joutsenta tuossa Lammassaaren ja Miharin sillan välissä. Aikamoinen parvi.