Syyskuu on maissikuu - sokerimaissit ovat nyt poimittavissa. Meidän tila taitaa olla eräs maailman pohjoisimmista tiloista - ellei jopa pohjoisin - missä kasvatetaan sokerimaissia avomaalla. Sokerimaissi on yksi maissin alatyypeistä - ne muut ovat jauhomaissi, rehumaissi, koristemaissi ja "harjamaissi" (eng. broom corn). Tämä viimeinen maissi kasvattaa oikein korean hedekukinnon, joka muistuttaa luutaa. Näitä näyttäviä maisseja kerätään nipuiksi, ja käytetään syyskoristeena, syksyistä iloa ja tunnelmaa tuomaan.
Koristemaississa tähkät ovat yleensä melko lyhyitä, mutta hyvin värikkäitä. Niiden perimässä on hyödynnetty maissin maatiaislajikkeita. Monilla maissin maatiaislajikkeilla on värilliset jyvät, sinisävyisiä, mustanharmaita tai punaruskeita. Keltainen ja valkoinen maissin jyvän värinä on vähemmistönä. Meilläkin on joinakin vuosina ollut viljelyssä koristemaissia, mikä on saattanut näkyä sokerimaissien värillisinä jyvinä (maissi on tuulipölytteinen kasvi).
Jauho- ja rehumaissi eroavat myös toisistaan. Jauhomaissista tehdään siis maissijauhoa, ja näitä lajikkeita kehitetään erityisesti jyväsato mielessä. Rehumaissin kasvatuksessa taa son tärkeää se, että kasvi tuottaa mahdollisimman suuren ja lehtevän kasvin, joka siis kokonaisuudessaan käytetään eläinten rehuna.
Ja sitten ovat vielä sokerimaissit. Sokerimaisseissakin on useita eri tyyppejä. Niiden tähkissä olevien jyvien väri vaihtelee keltaisesta valkoiseen, ja myös kaksi värisiä tähkiä on joillakin lajikkeilla. Vitivalkoisia tähkiä kasvattavia lajikkeita arvostetaan esimerkiksi Pohjois-Amerikassa eniten, ja ne tuottavatkin usein hyvin makeita tähkiä.
Sokerimaissin poiminta on helppoa ja hauskaa. Kasvusto on korkeaa, tuntuu kuin viidakossa vaeltelisi. Poimittavissa olevat maissin tähkät kallistuvat korresta poispäin, ja niiden päässä oleva tupsu on tumma. Tähkä tuntuu käteen pyörältä, yksittäisten jyvien välit eivät juurikaan tunnu. Tähkän voi perata pellossa kokonaan, ja käyttää tuoreeltaan (jyvät leikataan terävällä veitsellä irti), paahtaa grillissä, uunissa tai kiehauttaa vedessä tai höyryssä. Maissia voi myös pakastaa - maissit laitetaan perattuina pakkaseen. Pakkasesta maissit laitetaan jäisenä esimerkiksi grilliin, uuniin tai höyrykattilaan - maku ja rakenne säilyvät tällöin hyvin samanlaisena kuin satokauden aikaan.
Oma suosikkitapa kypsentää maissia on kuitenkin perkaamattoman maissin paahtaminen avotulella. Tällöin kerättyjä tähkiä ei siistitä lainkaan, vaan kokonainen tähkä, kaikkine suojuslehtineen, asetetaan valkean päälle. Tulta saa olla niin paljon, että lieskat osuvat tähkiin ja hiiltävät tähkät. Tähkiä käännellään valkean päällä siten, että ne kypsyvät tasaisesti joka puolelta. Kypsennyksen jälkeen suojuslehdet käännetään ikään kuin varreksi, josta on helppo pitää kiinni ja nakertaa jyviä. Kannattaa kokeilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti