Kärvistelyä

Tässä nämä viimeiset päivät ovat olleet kärvistelyä, odottelua ja sääennusteiden seurantaa. Mansikantaimia on istuteltu jo tunneliin, ja vadelmantaimet ruukutettu odottamaan tunneliin siirtoa. Tässä nämä viime päivät  - tai oikeastaan viime yöt - ovat olleet hyvin jännittäviä. Iltaöisin ja aamuisin pakkaslukemien seuranta on ollut parhaimpien kauhuelokuvien tasoa. Auringon lämmittävä voima on ollut kuitenkin selvä kevään merkki: tunneleissa, harsojen alla lämpökohoaa itsestään auringon vaikutuksesta useita asteita. Kasvihuoneilmiön voi siis siellä havaita ihan käytännön tasolla helposti: öisin on ollut napakoita pakkasia, mutta tunneleissa lämpötila ei tipu miinuksen puolelle.

Lopultakin sääennusteet ovat myös sellaisia, että omenapuiden leikkuuta voi ajatella alkavansa. Juuri leikatut omenapuut eivät kestä kovia pakkasia, mutta toki pakkassieto vaihtelee myös esimerkiksi lajikkeittain ja perusrungoittain.

Puunausta räntäsateessa

Kevään tuntua rupeaa olemaan jo, ja Puimasuulilla puunataan - tarkoituksena olisi alkaa pitämään tilamyymälää auki perjantaisin klo 12 - 18 nyt tulevasta perjantaista (22.3.) alkaen. Kahveetakin keitellään, ja jotakin muuta varmaan on. Tervetuloa!

Sää on ollut harmaan räntäsateinen. Marjanviljelijän näkökulmasta tällaiset harmaat, pilviset räntäsadepäivät ovat mitä ihanampia. Auringonpaisteiset päivät yhdistettynä yöpakkasiin kun yleensä saavat aikaan talvituhoja marjamailla. Rännän, loska ja hiljaisten vesisateiden yhdistelmä taas sulattaa roudan, ja herättelee kasvit pikku hiljaa uuteen kasvukauteen.

Tunneleissa mansikan istutus on aluillaan. Tunneliviljelyn avulla saadaan satoa aikaistettua ja toisaalta myös pystytään kerämään mansikoita myöhään - toki työtä on enemmän, ja tässä alkuvaiheessa esimerkiksi taimien kastelu on hiukan haasteellista. Pääosin kastelemme järvestä pumpattavalla vedellä, mutta vielä toistaiseksi järveä peittää varsin vankka jääkansi. Kastelutekniikkana - eli siis menetelmänä, jolla vesi saadaan kasville - on meillä käytössä nk. tihkuputki. Tihkuputki on suunniteltu hitaaseen kasteluun, ja siinä on reikiä jota pitkin kasteluvesi pääsee tihkuen valumaan suoraan kasvin juurelle. Menetelmä säästää vettä, ja tuo veden kasvin juurien ulottoville.

Pakkasta

Helmikuun helliä säitä on nyt maaliskuussa maksettu - ihan niinkuin vanha kansa on todennut. Maaliskuun alkupuolella on ollut kipakoitakin pakkasia, vaikka välillä keli on käynytkin plussalla. Omenapuiden leikkuun alkua ollaan siis lykätty, mutta voi olla että ensi viikolla tuleekin taas kiire: lämptila näyttää sääennusteiden mukaan pompahtavan pysyvästi plussa puolelle, mikä aloittaa kevät kiireet. Omenpuiden leikkuun lisäksi tiedossa on mansikan ja vadelmien taimien istutusta tunneliin. Jonkin verran jo sormet syyhyävätkin jo kevättöiden pariin, eritoten tämä maaliskuu tuntuu sietämättömän pitkältä odottaessa sään lämpenemistä ja kevään alkua.

Vettä satelee

Helmikuu on jatkunut heiluvassa säässä: välillä sataa vettä, toisina päivinä on ollut jopa poutaa. Lämpötila on ollut nyt viime päivinä reilusti plussan puolella, mutta nyt loppuviikosta on tiedossa  nopea  pakastuminen - ja melko reilukin.  Onneksi kasvien päällä on on vielä mukavasti lunta, toki lisääkin saisi vielä tulla. Jos sää keikkuminen jatkuu samanmoisena, eikä eri ennusteissa ole suuria eroja, on aika aloittaa omenapuiden leikkuu piakkoin.

Lumien äkkinäinen sulaminen aiheuttaa myös vähän ongelmia: jos päivällä on sulaa ja yöllä pakkasta, ovat pihat kaljamilla aamusta. Hiekkasta ei ole apua, koska se päivän mittaan sulaessaan painuu ja jää veden alle jäätyäkseen yöllä. Sulavesiä varten täytyy myös kaivella ojia: kellariin pääsi livahtamaan hiukan vettä, kun lunta oli aurattu siten, että veden valuminen uuteen kaivoon oli estynyt. Navetan nurkalta täytyy aina myös kaivella hiukan ojaa, ettei vesi kerry navetan ja tien väliin. Vuosikymmenten saatossa tehty tien levittäminen ja korottaminen on muuttanut maan muotoa.

Tulevan kasvukauden valmistelut ovat vinhassa vauhdissa: taimien ja tarvikkeiden hankintaa, suunnittelua, koneiden huoltoa, siivousta ja puunausta on ollut tarjolla monen moisten paperitöiden lisäksi. Keväinen sää jotenkin vielä kiihdyttää tahtia - kevät saattaa olla ihan nurkan takana. Tai sitten ei. Viime vuonnahan talven kovin pakkasjakso ajoittui maaliskuulle.

Helmikuussa hellettä?

Ehkä tätä viime päivien säätilaa voisi kutsua hellesääksi: tuuli hönkii kuuman tuntuisesti, ja lämpötila on ollut liki kymmentä plus-astetta. Yleensähän tässä kohtaa vuotta ollaan vähintään saman verran pakkasen puolella. Hankien pinta on laskenutkin siis silmissä, mutta onneksi lunta on vielä kasvien suojana.  Luntahan oli reilu viikko sitten yli puoli metriä, ja hiukan rupesi jännittämään, tulevatko Navetan katolla olevat aurinkopanelit alas lumen mukana. Eivät onneksi tulleet, ja nyt aurinkoisten kelien myötä ne ovat alkaneet taas toimia.

Omenapuiden leikkuuta tekisi jo mieli jo aloittaa, mutta ei oikein taida uskaltaa. Viime keväähänän kovia pakkasia oli pidempi jakso vasta maaliskuun puolella. Nyt toki jos kiirehtisi leikkaamaan alkuviikosta vähän, ja jos sää nyt jonkin aikaa pyörisi nollan pinnassa, ei todennäköisesti isompia talvituhoja syntyisi. Kantohangen päältä on myös mukavampi leikata kuin sohjossa, pettävässä hangessa kahlatessa.

Työhaastettaluja on jokunen vielä jäljellä, ja tässä pian pitäisi valita uudet kesätyöntekijät. Onneksi aika moni on vanhoista kesätyöntekijöistä on myös jatkamassa.

Helmikuuta

Tammikuu vaihtui yhdessä vilauksessa helmikuuksi. Lunta on satanut reilusti, vaikka toki tässä parina viimeisen' päivänä on taivaalta tippunut lähinnä räntää ja ihan selvää vettäkin. Tällä hetkellä sääennusteissa ei ole kovia pakkasia, mutta onneksi ei taida vettäkään sataa enempää.

Karitsoinnit rupeavat olemaan voiton puolella, vain muutama uuhi on enää karitsoimatta.  Karitsoilla on käynnisä jo aikamoisia pomppimis-puskemis-turnajaisia, ainakin jos uuhien silmä välttää. Nyt, jos sää säilyy näin lämpimänä, täytyy jatkaa keritsemistä ja villojen lajittelua. Villoja käsitelessä saa kunnollisen lanoliini-käsittelyn. Lanoliini on villan rasvaa, jota käytetään monissa ihon hoitoon tarkoiteutuissa salvoissa ja rasvoissa aineosana. Jostain syystä se kulkeutuu jopa kankaiden läpi, ja keritsemisen ja villojen lajittelun jälkeen olo onkin varsin rasvattu.

Uuden vuoden ensimmäinen

Vuosi 2019 alkoi myrskyisissä merkeissä - Aapelin päivänä kävi kova tuuli, mutta mitään isompaa ei sattunut. Sähköt vain olivat hetken pois. Lunta on saatu mukavasti, ja välillä on päästy ihmettelemään erikoista valoilmiötä taivaalla eli aurinkoa. Tällä hetkellä kuutamo on varsin kirkas, ja lumesta heijastuessaan sekin valaisee todella hyvin.

Ensimmäiset karitsatkin ovat syntyneet, ja lisää odotellaan syntyväksi tässä tammi-helmikuun aikana vielä monia. Karitsoitten alkukehitys on kyllä yhä edelleen hämmentävän nopeaa: ensimmäiset tunnit vastasyntynyt karitsa on jotekin hauraan ja epävarman oloinen, mutta jo parin päivän ikäistä  karitsaa emo joutuu selvästi jo komentamaan. Lampailla on myös selvästi "tarhantäti"-järjestelmä. Yksi uuhi jää vahtimaan karitsoita, ja muut menevät syömään. Vahtivuoro vaihtelee.

Tammikulla tulevan kesän suunnittelu on täydessä vauhdissa. Työhaastetteluja on pidetty, ja jokunen vielä pidetään. Nyt takana on kaksi hyvin erillaista kesää: viime kesän ennätys kuiva ja kuuma ja sitä edeltänyt kylmä ja sateinen. Minkähänlaista säätä on tiedoss atänä vuonna?