Tässä viime viikkoina on saatu nauttia mukavasta talvisäästä: on lunta, pakkasta ja aurinkoa. Helmikuu on kaikin puolin kuukausi, jolloin kevään läheisyys rupeaa tuntumaan: päivien pitenemisen huomaa ja auringon valon rupeaa saamaan enemmän voimaa.
Karitsoinnit ovat kääntyneet loppupuolelle, ja tässä kohtaa tämä odottavan aika tuntuu pitkältä. Isoimmat karitsat ovat jo aiakmosiia pomppukoneita, joiden akrobaattiset taidonnäytteet vetävät vertaansa hienoimmillekin sirkustempuille. Uuhien käyttäminen pomppulautoina on taas erityisen suosittua - uuhet usein ovat maassa makaamassa märehtiessään, ja niiden selkien päältä näyttää olevan hauska juosta. Pikkukaritsahan ei ole syntyessään märehtijä, vaan sen ruuansulatus vastaa enemmän yksimahaisen ruuansulatusta.
Kesätöiden hakijoita on ollut mukavasti liikkeellä, ja tavoitteena on tällä viikkoa saada pääosin päätökset tehtyä. Koneiden huollot ja paperityöt ovat sujuneet normaalisti, ja mitään normaalia suurempaa pulmaa ei ole toistaiseksi tullut eteen. Mielenkiintoisia etäkoulutuksia on myös ollut, ja melkein joka viikko on ollut jotain. Tällä viikkoa edessä on mm. marjanviljelijöiden talviluentopäivät. Pikkuhiljaa ajatukset rupeavat siirtymään jo kohti kevään istutustöitä, ja esivalmisteluja onkin jo ruvettu tekemään.
