Elokuu alkaa tulevana maanantaina, ja myös aukioloaikamme muuttuvat. Maanantaista 1.8. alkaen olemme avoinna:
- tilamyymälä-kahvio Puimasuuli ma-pe klo 9-20, la klo 9-18 ja su klo 10-19
- itsepoiminta: ma-pe klo 9-18, la klo 9-16 ja su klo 10-18
Myyntipaikoistamme avoinna ovat edelleen myyntipisteemme Hämeenkyrön S-marketin edessä (ma-pe klo 8.30-16.30), Kyröskosken Tokmannilla klo 9.30-17.30 ja Ikaalisissa Kompin edessä klo 9-17.
Herukkakausi on korkattu, ja nyt alkuun siis poiminnassa valko- ja punaherukoita. Molempia on tällä hetkellä runsaasti poimittavana. Viher- ja mustaherukoiden samoin kuin karviaisten kypsymiseen mennee vielä reilu viikko tai vajaa kaksi - kelistä ja lämpötiloista riippuen.
Pensasmustikat ja saskatoonit ovat myös jo poimittavissa - niitä pääsee poimimaan päivittäin niin kauan kuin kypsiä marjoja on.
Vadelmat rupeavat nyt olemaan parhaimmillaan, ja jos säiden haltija suosii, niin kaudesta voi tulla pitkäkin. Tässä alkuvaiheessa poiminta on toki helpointa, kun pensaissa uloimmat ja suurimmat marjat kypsyvät nyt alkuun.
Ja mansikkaakin toki on vielä - sitkeimmät ja kokeneimmat itsepoimivat saavat vielä haalittua saalista. Tässä kohtaa kautta avomaan marjat ovat erityisen makeita, vaikka koko onkin jo pieni.
Tilamyymälässämme on myynnissä myös nippusipulia (kelta/puna), valkosipulia, tilliä, kehäkukkia, ruiskukkia, hernettä, perunaa (Annabelle ja Siikli), hernettä ja leikkopapua. Valmiiksi poimittuja marjoja on myös - mansikkaa ja saskatoonia sekä vadelmia. Määrät vaihtelevat, riippuen siitä, miten ollaan saatu kerättyä.
Vadelman itsepoimintakausi on alkanut, ja satokausi on nyt täydessä vauhdissa.. Tästä huolimatta on aina hyvä soittaa (p. 03 - 3711 163 tai p. 0400 - 625 636) ja varmistaa varaamalla poimintapaikka ennen marjamaille lähtöä. Parhaiten meidät tavoittaa aukioloaikoina: ma - pe klo 8 - 20, la klo 8- 19 ja su klo 10 - 20. Itsepoiminta on avoinna: ma - pe klo 8 - 18, la klo 8 - 13 ja su klo 10 - 18, mikä tarkoittaa, että näinä ajanjaksoina pääsee pellolle. Poimia voi myöhempään, muun aukioloajan puitteissa.
Tässä vielä muutama vinkki vadelmamaille lähdöstä ja vadelmien poiminnasta. Perussäännöt ovat vadelmamailla samat kuin mansikan itsepoiminnassa: noudata annettuja ohjeita, nouki vain osoiteltulta riviltä, ja kysy tarvittaessa lisätietoja vadelmaoppaalta (esim. toista poimintapaikkaa, missä on WC, missä voi pestä kädet jne). Meillä vadelmapenkeissä merkkeinä toimivat poimintapöydät, joita siirretään rivissä eteenpäin sitä mukaa kun kerätään. Pöytä jätetään siis siihen, mihin oma kerääminen päättyy. Tällöin seuraavan kerääjän on helppo jatkaa. Vadelmamailla on myös jonkin verran erilaisia muovituoleja ja -penkkejä, joita voi halutessaan käyttää poimiessaan. Kypsät marjat kerätään purkkin tai suuhun, huonoja on hyvä tiputella riviväliin.Avomaan vadelmakausi on pikapuoleen aluillaan - tänään keräiltiin ensimmäisiä kypsiä vattuja uudella vadelmamaalla, ja varmaan ensi viikon aikana päästäneen kunnolla vadelmakauden alkuun. Tässä kohtaa ei kuitenkana vielä uskalleta ottaa varauksia vattumaalle, koska määrien arvioimien tässä on vielä haastavaa.
Mansikkakausi jatkuu edelleen, mutta toki tällä hetkellä mansikkakilon eteen joutuu tekemään suuremman työn kuin vaikkapa viikko sitten. Mansikat palkitsevat ahkeran poimijan makeudellaan.
Muista marjoista pensasmustikat ja saskatoonit ovat alkaneet myös tummua, ja pieniä määriä on mahdollista poimia jo. Herukoista puna- ja valkoherukat kypsynevät reilun viikon päästä, mutta toki jo napakoina herkkumarjoina ovat jo kerättävissä. Vihre- ja mustaherukat alkanevat kypsyä kuun vaihteessa tai heti sen jälkeen.
Herneet ovat nyt herkullisimmillaan, ja niiden poiminta on helppoa. Herneitähän on helppo pakastaa myös talven varalle: pulleat herneenpalot riivitään, eli siis palosta poistetaan herneet. Vastariivityt herneet voi pakastaa sinällään, mitään esikäsittelyjä (esim. kiehautusta tai keittoa) ei tarvita. Herneet kannattaa pakastaa sellaisissa pakkauksissa, missä meinaa talvella käyttää. Pakkasesta herneet voi laittaa suoraan jäisenä esim. keittoon, pataan tai salaattiin, ja kesän maku säilyy.
Leikkopapujen kausi on myös aluillaan. Sitä ei ole meillä itsepoiminnassa, mutta keräämme sitä myyntiin sitä mukaa kuin keruukokoista on. Leikkopavun säilöntä on yhtä helppoa, ellei helpompaakin, kuin herneen - siitä vain laittaa pavut sopivina pakkauksina pakkseen, ja talvella laittaa jäisenä kiehuvaan veteen. Pienen keiton jälkene kun lisää nokareen voita ja hipsauksen suolaa, nin avot - se on siinä.
Valkosipulin nosto on myös aloitettu. Viljelemässämme lajikkeessa on kova varsi, joka ei sovellu letivtykseen. Kovaa, vihreää vartta voi kuitenkin käyttää esimerkiksi keittojen, liemien ja patojen mausteena. Tuoreet valkosipulit on hyvä säilyttää viileässä, ja käyttää mahdollisimman nopeasti. Erityinen herkku meillä itsellä on ohuen ohuet valkosipulisiivut voilla sivellyn ruisleivän päällä.
Kelta- ja punasipulia niputetaan myös, samoin tilliä. Molempia on mahdollista myös pakastaa, mutta kannattaa huolehtia riittävän tiiviistä pakastusastiasta.
Ja tietysti meiltä on saatavissa vasta nostettua perunaa, joka päivä.
Täällä marjatilalla kohtaa monenmoista öttiäistä ja vähän isompaakin kulkijaa, jotka - meidän ihmisten tavoin - ovat kovin kiinnostuneita viljelykasveistamme. Viljelijän kannalta ne ovat tuholaisia, koska niiden toiminnan seurauksena saatava sato pienenee tai heikkenee laadullisesti tai molempia. Tuholaisia on monenmoisia, ja ne kuuluvat moniin eri eliöryhmiin. On viruksia, bakteereita, sieniä, erilaisia ötököitä, lintuja ja nisäkkäitä. Kalat ja sammakkoeläimet taitavat olla ainoita ryhmiä, jotka eivät vikuuta viljelykasveja. Mitä pienemmästä eliöstä on kyse, sitä runsaslukuisempaa ja monimuotoisempaa lajikirjo yleensä on.
Pienimmistä öttiäisistä käynee esimerkiksi ripsiäisten runsas heimo. Ripsiäiset ovat millin tai parin mittaisia, yleensä mustilta näyttäviä ötököitä, jotka mennä vipeltävät esimerkiksi mansikoiden kukissa. Monelle ne saattavat olla tuttuja voikukkien kukkien asukkeja. Ripsiäisviotus näkyy mansikoissa sellaisena pronssin hohtoisena pintana, eikä kovin ripsiäisten vaivaama kasvi edes kunnollisia marjoja kasvata. Ripsiäisten torjunnassa, erityisesti tunneleissa, toimivat petopunkit ja petoluteet. Ne ahmivat ripsiäisiä kitaansa - ja kaikki tämä toiminta siis tapahtuu ihmissilmin ajatellen pienen, pienessä koossa.
Ripsiäisiä suurempia ovat esimerkiksi marjaluteet, nuo pahaa makua imennällään marjoihin lisäävät inhokit. Marjaluteita on aina vähän, mutta mikäli niiden määrä jostain syystä riehaantuu, on tarvittaessa pohdittava ruiskuttamista sadon turvaamiseksi (kukaan ei halua syödä marjaluteen syljellään maustamia marjoja). Luteiden torjuntaan on kehitteillä feromoneja, joiden avulla niitä pystytään houkuttelemaan ansaan - vastaavia feromoniansoja on käytössä jo esimerkiksi pihlajanmarjakoilla ja omenakääriäisellä.
Seuraavat satoa himoitsevat tekijät lähestyvät marjapeltoja korkealta ja kovaa, ja pesiytyvät marjapelloille erityisesti ilta- ja yöaikaan. Räkättirastaat ovat kovin viehtyneitä kaikkien marjojen makuun, eikä useista eri lokkilajeista koostuva lennosto ole Pekkaa pahempi makutottumuksiltaan. Pelottelu kaikin tavoin on todettu toimivaksi - räkättirastaat toki kaikkoavat pelloilta metsiin, jos metsämustikan sato on runsas.
Nisäkäslajeista erityisesti talviaikaan murehdittavat rusakot ja kauriit, joiden herkkua ovat kaikki hedelmäpuut, pensasmustikat, vadelmantaimet sekä mansikat. Aitaaminen on todettu toimivaksi tavaksi estää näiden eläinten pääsy. Suurista nisäkäslajeista kesäaikaan eniten viljelyvahinkoja aiheuttaa Homo sapiens-ryhmään kuuluvat "en kunnioita viljelyä" sekä "en tottele ohjeita"-ryhmien jäsenet. Harmillisesti tätä lajia on todella vaikea torjua, ja kaiken lisäksi se aiheuttaa tuhoja lähes tulkoon kaikissa viljelyssämme olevilla kasveilla - sen on havaittu tuhoavan jopa viljaa. Lajin jäsenet ovat yleensä liikkeellä peltikuorisessa suojakotelossa, jolla ryhmä kaasuttaa paikalle kotikolostaan. Ikävä kyllä lajin ja siihen kuuluvien ryhmien luokittelu on vielä kesken, eikä kattavaa tutkimusta em. lajin esiintymisestä Suomessa ole vielä julkaistu. Tämän suuren tuholaisen jäljet on kuitenkin helppo havaita: perunamaalla kuljetaan ja revitään kasvavia kasveja. Ääritapaukset myös syöttävät itsekseen hyreksien, ilmeisesti suurempaa haittaa toivoen, perunanvarsia ja vihreitä perunoita eläimille. Mansikkamailla hypitään rivistä toiseen, talloen mansikoita ja rikkoen mansikkapenkkejä suojaavat kalvot. Omenapuista revitään raakileita tuhoten kannusversot - omenapuu-parka on useamman vuoden kukkinut ja kasvattanut kannusversoa, johon siis omenat vasta kehittyvät. Kieltokyltistä huolimatta kerätään ketokukkia, joista osa jopa rauhoitettuja. Kerätään kaikkea, mitä tilalla kasvaa, omin luvin. Yleensä laji on päiväaktiivinen, mutta myös yöaktiivisia yksilöitä tunnetaan ja on havaittu. Olemme kokeilleet aitaamista ja kieltotauluja tuhojen estämiseen, mutta niiden teho lienee heikkenemässä, koska em. lajin esiintyminen on lisääntynyt. Yritämme suojella viljelykasvejamme ja kotieläimiämme tämän lajin aiheuttamilta tuhoilta, minkä takia toivomme, että jokainen meillä vierailija kiinnittäisi huomiota em. lajin esiintymiseen. Jos tapaat lajin edustajan, pysy rauhallisena ja pyydä tilanväkeä ryhtymään karkotustoimiin. Laji ei yleensä ole aggressiivinen, mutta saattaa pyrkiä puolustautumaan huutamalla lujaa. Tilanväellä on hyväksi havaitut torjuntakonstit käytössään haittaa aiheuttavien yksilöiden poistamiseen.
Kuten arvoisa lukija saattaa tästä tekstistä havaita, on viljelijöillä nykyään käytössä hyvin monipuolisia tuholaisten torjuntakonsteja, jotka nimenomaan ovat täsmällisesti tarkoitettu tietynlaisen tuholaisen määrän vähentämiseen alle vikuutustason.
Aamuinen ukkonen rikkoi meiltä puhelimen voip-sovittimen, joten tällä hetkellä meidät saa kiinni ainoastaan matkapuhelinnumerosta 0400-625 636
Huomiselle to 14.7 mahtuu vielä hyvin poimimaan - tervetuloa!
Päivitys 14.7.22: Lankapuhelin pelittää taas - kiitos IPP:n nopean palvelun!
Jo ennen marjaretkelle lähtöä kannattaa vanhanaikaisesti pirauttaa tänne tilalle (p. 03-3711 163 tai 0400 - 625 636) ja tiedustella marjatilannetta. Jos haluaa tulla poimimaan jonain tiettynä päivänä, kannattaa puhelun yhteydessä tehdä varaus. Varauksen tekemällä on mahdollista päästä poimimaan ma - pe klo 8 - 18, la klo 8 - 13 ja su klo 10 - 18. Tässä kohtaa päättymisaika tarkoittaa sitä ajankohtaa, jolloin on viimeistään ilmoittauduttava itsepoiminnan punnituspisteellä. Poimia saa arkisin ja sunnuntaisin liki klo 20 ja lauantaisinkin melkein klo 18 asti. Ruuhkaisimpina päivinä rajoitamme itsepoimijoiden määrää, ja poimimaan pääsee ensisijaisesti varaamalla.
Mansikkamaalle lähtiessä kannattaa varustautua hatun, juomisen ja sopivan astian kera. Mansikanpoimintaan paras astia on melko laakea, koska marjat eivät siinä linttaannu ja painu toistensa painosta. Marjat voi poimia joko karoineen tai ilman karoja - aivan miten itse haluaa. Ja tietysti voi maistella sen verran kuin jaksaa siinä poimimisen ohessa.
Mansikan pääsatokausi voidaan julistaa alkaneeksi meillä. Mansikoiden poiminta on nyt helppoa ja nopeaa. Itsepoimimaan meille pääsee ensi viikolla ma-pe klo 8-18, la klo 8-14 ja su klo 10-18. Ennen marjaretkelle lähtöä kannattaa soittaa ja pirauttaa (p. 0400 - 625 636, 03 - 3711 163). Suosituimpina päivinä rajoitamme tarvittaessa poimijoiden määrää, jotta mansikoita riittää kaikille varanneille. Aika ajoin puhelimme ruuhkautuu, ja siis kannattaa soittaa hetken päästä uudestaan, jos puhelimeen ei juuri sillä hetkellä pystytä vastaamaan.
Itsepoiminnassa tällä hetkellä mm. Polka- ja Sonata-lajikkeet.
Valmiiksi poimittua mansikkaa on myynnissä myös sekä täällä tilalla että myyntipisteissämme. Toimitamme mansikoita myyntiin myös muutamiin lähialueen kauppoihin. Mansikkamme tunnistaa maisemalaatikoista, ja tietysti kysymällä kauppiaalta asia selviää myös.
Muuta myynnissä olevia tuore tuotteita ovat vastanostettu pottu, josta viljelyssä meillä lajikkeet Siikli ja Annabelle. Nippusipulia tehdään myös. Ensimmäisiä vadelmia on kerätty tunneleista, ja niitä myös myynnissä aika ajoin.
Kesäherkkuja monenmoisia.
Avomaalla Polka- ja Sonata -lajikkeet kehittyvät auringon paahteessa nyt nopeasti. Todennäköisesti nyt tulevana viikonloppuna kerätään tämän satokauden kauneimmat Polka- ja Sonata- lajikkeiden mansikat avomailta. Nämä nyt kypsyvät marjat ovat värjötelleet nuppuina ja kukkasina, ja helteinen paahde värjää ne makean punaisiksi.
Pari päivä sitten oli muuten Pietarinpäivä (29.6.), jota vanha kansa piti kesän lämpimimpänä päivänä. Pietarin päivän säällä arveltiin näyttävän ennusmerkit marjavuoteen: jos tuuli on pohjoisesta ja on kylmä, niin marjat häviävät. Onneksi siis tuuli on ollut etelän suuntainen, joten marjoja lienee tulossa.
Heinäkuun toisena päivänä vanha kansa vietti Kukka-Maariaa, joka oli tärkeä herneen ja pavun kehityksen seurantapäivä "Jos ei Kukkana kuki, ei Perttuna pesi" eli jos tässä kohtaa ei ole kukkasia, ei ole palkoja elokuulla korjattavaksi. Onneksi herneet ja pavut ovat meillä jo kukassa tai kukkineet - tänään kerättiin ensimmäiset herneet myyntiin. Herneen itsepoiminta avataan piakkoin, kunhan vain hiukan helpommaksi käy palkojen korjuu.
