sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Helmikuussa hellettä?

Ehkä tätä viime päivien säätilaa voisi kutsua hellesääksi: tuuli hönkii kuuman tuntuisesti, ja lämpötila on ollut liki kymmentä plus-astetta. Yleensähän tässä kohtaa vuotta ollaan vähintään saman verran pakkasen puolella. Hankien pinta on laskenutkin siis silmissä, mutta onneksi lunta on vielä kasvien suojana.  Luntahan oli reilu viikko sitten yli puoli metriä, ja hiukan rupesi jännittämään, tulevatko Navetan katolla olevat aurinkopanelit alas lumen mukana. Eivät onneksi tulleet, ja nyt aurinkoisten kelien myötä ne ovat alkaneet taas toimia.

Omenapuiden leikkuuta tekisi jo mieli jo aloittaa, mutta ei oikein taida uskaltaa. Viime keväähänän kovia pakkasia oli pidempi jakso vasta maaliskuun puolella. Nyt toki jos kiirehtisi leikkaamaan alkuviikosta vähän, ja jos sää nyt jonkin aikaa pyörisi nollan pinnassa, ei todennäköisesti isompia talvituhoja syntyisi. Kantohangen päältä on myös mukavampi leikata kuin sohjossa, pettävässä hangessa kahlatessa.

Työhaastettaluja on jokunen vielä jäljellä, ja tässä pian pitäisi valita uudet kesätyöntekijät. Onneksi aika moni on vanhoista kesätyöntekijöistä on myös jatkamassa.


lauantai 9. helmikuuta 2019

Helmikuuta

Tammikuu vaihtui yhdessä vilauksessa helmikuuksi. Lunta on satanut reilusti, vaikka toki tässä parina viimeisen' päivänä on taivaalta tippunut lähinnä räntää ja ihan selvää vettäkin. Tällä hetkellä sääennusteissa ei ole kovia pakkasia, mutta onneksi ei taida vettäkään sataa enempää.

Karitsoinnit rupeavat olemaan voiton puolella, vain muutama uuhi on enää karitsoimatta.  Karitsoilla on käynnisä jo aikamoisia pomppimis-puskemis-turnajaisia, ainakin jos uuhien silmä välttää. Nyt, jos sää säilyy näin lämpimänä, täytyy jatkaa keritsemistä ja villojen lajittelua. Villoja käsitelessä saa kunnollisen lanoliini-käsittelyn. Lanoliini on villan rasvaa, jota käytetään monissa ihon hoitoon tarkoiteutuissa salvoissa ja rasvoissa aineosana. Jostain syystä se kulkeutuu jopa kankaiden läpi, ja keritsemisen ja villojen lajittelun jälkeen olo onkin varsin rasvattu.


torstai 17. tammikuuta 2019

Uuden vuoden ensimmäinen

Vuosi 2019 alkoi myrskyisissä merkeissä - Aapelin päivänä kävi kova tuuli, mutta mitään isompaa ei sattunut. Sähköt vain olivat hetken pois. Lunta on saatu mukavasti, ja välillä on päästy ihmettelemään erikoista valoilmiötä taivaalla eli aurinkoa. Tällä hetkellä kuutamo on varsin kirkas, ja lumesta heijastuessaan sekin valaisee todella hyvin.

Ensimmäiset karitsatkin ovat syntyneet, ja lisää odotellaan syntyväksi tässä tammi-helmikuun aikana vielä monia. Karitsoitten alkukehitys on kyllä yhä edelleen hämmentävän nopeaa: ensimmäiset tunnit vastasyntynyt karitsa on jotekin hauraan ja epävarman oloinen, mutta jo parin päivän ikäistä  karitsaa emo joutuu selvästi jo komentamaan. Lampailla on myös selvästi "tarhantäti"-järjestelmä. Yksi uuhi jää vahtimaan karitsoita, ja muut menevät syömään. Vahtivuoro vaihtelee.

Tammikulla tulevan kesän suunnittelu on täydessä vauhdissa. Työhaastetteluja on pidetty, ja jokunen vielä pidetään. Nyt takana on kaksi hyvin erillaista kesää: viime kesän ennätys kuiva ja kuuma ja sitä edeltänyt kylmä ja sateinen. Minkähänlaista säätä on tiedoss atänä vuonna?