Mansikka-aika parhaimmillaan

Mansikka-aika on nyt todenteolla alkanut. Tällä hetkellä lajikkeista kerätään tällä hetkellä Solprins-, Emily-, Polka-, Korona- ja Sonata - lajikkeita. Solprins- ja Emily - lajikeissa on jo runsaasti marjaa, kun taas muissa lajikeista kerätään jättimäisiä kauden ensimmäisiä marjoja. Nämä ensimmäiset marjat ovat ehkä hiukan harvemmassa, mutta toisaalta ne ovat todella suuria. Kotimaisen mansikan koon ei siis tarvitse olla pieni, vaikka kuulemma niin jotkut toimittajat luulevatkin. Marjakoko on suuri mansikkasadon alussa, nuorissa kasvuistoissa ja silloin, kun mansikat saavat tarvitsemansa huomion, eli riittävästi vettä, ravinteita ja huolenpitoa.

Kaikki meillä viljelyssä olevat lajikkeet sopivat heti syötäväksi tai säilöntään. Lajikkeissa on toki eroja: helpoiten huomaa mansikoiden värin ja ulkomuodon, mutta myös maku ja rakenne vaihtelevat. Solprins- ja Korona -lajikkeet ovat pehmeämpiä marjoaja, jotka hillotuvat lähes täysin keitettäessä. Polka- ja Sonata ovat puolestaan varsin kiinteitä lajikkeita, jotka säilyttävät kiinteytensä myös hilloksi keitettynä tai pakastettuna. Emilyn metsämansikkainen, lähestulkoon imelä aromi taas korostuu säilöttäessä - oli tapa mikä hyvänsä.

Mansikan lisäksi herne on kasvanut poiminta kokoiseksi. Nämä ensimmäiset herneet ovat ihanan makeita, ja ovat herkkuja myös vaikkapa apposiksi keitettyinä uusien perunoiden lisäkkeenä. Jos apposet eivät ole tuttuja, kannatta poiketa Puimasuulimme puolenpäivän aikaan: keitämme päivittäin apposia lounaan osana syötäväksi.

Mansikan lisäksi nyt kerätään päivttäin uutta perunaa sekä jonkin verran tilliä ja sipulia. Valkosipulin noston olemme aloittaneet myös: tuoreen valkosipuliin varrethan ovat myös hyödynnettävissä, niissä on tällä hetkellä ihanan pehmeä valkosipulin maku.

Hulinaa siis täällä meillä piisaa, mutta se kuuluu tähän aikaan. On mukavaa seurata eri kasvien kehitystä, ja katsoa kuinka sato kypsyy. Viljely on aina yhtä mielenkiintoista, arvaamantonta ja säistä riippuvaista, vaikka itse yrittäisi kuinka oppia ja parantaa omaa toimintaa. Villit luonnonkasvit luovat mielenkiintoisen vertailukohdan noille omille viljelyksille - aina yhtä hyvältä maistuivat illalla kellarin kupeesta kerätyt metsämansikat, jotka nekiin ovat punastuneet kypsiksi. Tänä vuonna myös erilaiset niittykukat ovat kukkineet harvinaisen pitkään ja runsaasti, esimerkiksi navettosillan kupeessa ovat ketoneilikat kukkivat ihanasti. Niittykukkienhan kannattaa antaa kukkia vapaaststi, eikä niitä kannata poimia - ne lakastuvat nopeasti maljakossa, ja toisaalta, jos ne saavat kukkia vapaasti, on muutaman vuoden kuluttua mahdollista ihastella entistä runsaampaa kukintaa. Monet vaatimattomalta näyttävät "rikkaruohot" saattavat olla harvinaisia - anna kaikkien kukkien kukkia siis.