Mansikan maku riippuu kahdesta asiasta: mansikan lajikkeesta ja mansikan syöjästä. Mansikkalajikkeita on useita, ja vuosien mittaan osa lajikkeesta jää pois viljelystä ja uusia tulee tilalle. Eri lajikkeet kypsyvät myös eri aikaan satokautta, ja satokauden edetessä marjojen maku muuntuu. Yksi yleisimmistä pohdinnoista on mansikan makeus. Keskimäärin kaikilla lajikkeilla satokauden alussa mansikoiden sokeripitoisuus on 8-10%, ja aivan satokauden lopussa sokeripitoisuus voi ylittää 20% reilusti. Grammamääräisesti alku- ja loppukauden marjoissa sokereita lienee yhtä paljon, mutta koska alkukauden marjat ovat suurempia, on niistä mittava sokereiden prosenttiosuus pienempi. Ja juu, mittaamme sokeripitoisuutta aktiivisesti, koska mansikoiden sokerin määrä on oleellinen osa mansikkajäätelön valmistuksessa.
Eri mansikkalajikkeidenväri kypsänä vaihtelee paljon. Mansikoiden väri kypsänä vaihtelee yleisimmin oranssinpunaisesta tummanpunaiseen - ja värillä ei ole yhteyttä makeuteen. Vaaleammasta päästä olevia lajikkeita ovat esimerkiksi Favori, Faith ja Sonata, tummempia taas esimerkiksi Rumba, Magnum, Polka ja Malwina. Paahtava aurinko saattaa myös entisestään "tummentaa" tummanpuhuvia marjoja, jolloin ne näyttävät loisteputkivalossa lähes mustilta.
Kolmas asia, mikä vaikuttaa näkemykseen parhaasta mansikasta on sen suuntuntuma eli mansikan kiinteys. Polka-lajikkeen myötä monet ovat tykästyneet kiinteisiin mansikoihin, ja aika monet nykylajikkeet ovatkin enemmän kiinteitä kuin pehmeitä. Kiinteä lajike tuntuu napakalta haukatessa, pehmeät lajikkeet tuntuvat lyssääntyvän suussa.
Mansikka on siis täysin makuasia. Lajikkeita on monenmoisia, ja kannattaa mansikoiden makua pohtia satokauden tilanne huomioiden,.