Huomenna se todennäköisesti alkaa - nimittäin mansikkakausi Mahnalan mäellä. Jossain kohtaa aamupäivää olisi tarkoitus suorittaa mansikan koepoiminta. Mansikoiden punastuminen on edennyt melkoista vauhtia nyt viime päivinä, kun aurinko on hellinyt. Tänäänkin oli varsin mukava päivä - ei liian kuumaa eikä myöskään liian tuulista.
Mansikkakauden myötä alkaa todellinen lähiruokakausi - voiko olla mitään sen parempaa kuin vastapoimitut marjat? Marjat ovat siitä merkillisiä, että ne eivät ole ikinä muuttuneet etäruuaksi - jostain kaukaa tuntemattomasta tuoduksi, vaan ovat olleet aina todellista lähiruokaa. Suomen pitkä päivä luo puitteet marjojen upealle ja täyteläiselle maulle. Marjojen terveysvaikutukset - esimerkiksi kuitu, vitamiinit, polyfenolit - ovat kiistämättömiä. Marjat soveltuvat myös moneen: mausteeksi vaikka jugurtin joukkoon tai marinoimaan lihaa ja kasviksia, hilloihin, mehuihin, leipiin, kakkuihin, piirakoihin - ja tietysti sinällään syötäväksi. Marjat säilyvät myös hyvin pakkasessa, ja hiukan kohmeiset marjat ovat herkkuja myös talvella. Erilaisten marjojen käyttäminen osana ruokaa on myös osa suomalaista ruokaperintöä: harvassa maailman maasssa voidaan olla ylpeitä näin monesta eri marjasta ja niiden monipuolisuuden hyödyntämisestä.
Täytyy siis tähän loppuun todeta Heikki Kinnusen sanoin: " Kyllä luonto tietää, mitä kansa tarvitsee" (kohta 2:30) ja "Tuoreena pakkaseen" (kohta 3:03).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti