Kadonnut huhtikuu ja muita sattumuksia

Ja niin piti heti kirjoittaa suviöitten jälkeen sääennustuksia, mutta huhtikuu tuntuu kadonneen mystisesti jonnekin. Vanhoista suviöistä kaksi oli lämmintä ja yksi kylmä. Marjakautta ennsutava Tiburtituksen yö oli lämmin, samoin toinen marjavuoden ennustusyö Markuksen päivää vasten. Toissa yö oli nimittäin leuto eikä vesi mennyt riitteeseen. Tämän pitäisi nyt enteillä hyvää ja lämmintä kesää, eikä halloja.

Toukopelloilla on riittänyt vilskettä: perunat on istutettu ja hernettä, tilliä ja porkkanaa kylvetty. Vadelman leikkuun ja sidonnan kanssa on nyt kova hoppu: kasvu alkaa niillä hyvin pian, nestevirtaus on jo käynnissä versoissa. Mansikat on harjattu, ja sunnuntainen sade herätti kasvustot kasvuun. Omenapuiden varteut taimet ovat taimikasvatuksessa kasvihuoneessa tomaattien seurassa, ja pian on aika jatkaa piensiementen kylvöjä. Laitumien kasvu on alkanut, ja lampaatkin ovat päässeet herkuttelemaan uudella ruoholla. Seuraavat suuremmat työt ovat maissin ja papujen kylvö ja mansikan istutus.  Mansikkamaata on jo valmisteltu äestämällä ja välineitä on keräilty hollille. Lammasaitojen korjaamista riittää myös, samoin kaikenlaista kunnostus- ja siivoustyötä. Ehkä se huhtikuu katosikin siis töitten melskeeseen.

Puimasuuli heräilee myös kesää kohti, ja täysi tohina on käynnissä myös siellä. Puimasuuli on avoinna ma-pe klo 9 - 18 ja la klo 10 - 18 - tervetuloa lähiruokaostoksille tai vaikka kahville ja gelatolle! Tämän kevään uutuutena Puimasuulilla on myynnissä erä käsintehtyjä makeisia sekä lähilihasta tehtyä makkaraa (naudasta, lampaasta ja tulossa myös vuohenlihamakkaraa).

Kylvötöiden alkua suviöitä odotellessa

Tänään aloiteltiin toukotöitä oikein kunnolla: herne- ja perunamaat äesteltiin, ja hernettä, tilliä ja porkkanaa kylvettiin. Aikataulullisesti mennään ihan tavanomaisen kevään tahtiin, eli ensi viikolla aloitellaan perunan istutusta. Kylvötöiden lisäksi on leikattu vadelmaa, vartettu omenapuita, kierretty lammasaitoja ja suunniteltu karitsoitten vierotusta. Marjat näyttävät talvehtineen hyvin, eli kasveilla on hyvät lähtökohdat räjähtävään kasvuun nyt kevään edetessä.

Tulevan sunnuntain ja maanantain välinen yö on ensimmäinen vanhan kansan suviöistä. Suviöitä on peräkkäin kolme, eli viimeinen on 13.4. - 14.4. välisenä yönä. Huhtikun 14. päivästä alkaakin siis jo suvi ja se kestää lokakuun 14. päivään. Vanhan kansan mukaan Tiburtitusta vastaava yö oli marjavuoden ennustaja: kylmä yö on pahasta, lämmin hyvästä. Jos tulevina suviöinä on kylmää, on kylmiä öitä vielä yhdeksän viikkoa niistä eteenpäin. Täytyy yrittää muistaa kirjata ylös öiden lämpötiloja, niin saa ennustaa kevään etenemistä.

Kevään odottelua

Kylmempi sää on vallinnut, ja navakka tuuli on viilentänyt ilmaa lisää. Sääennusteet lupaavat nyt lähipäiviksi samanlaista säätä, eli viileä kevät sää jatkuu. Marjanviljelijän toivoissa olisi nyt mukavia, hiljaisia sateita, jotka sulattavat roudan sekä pilvisiä päiviä, jotta kasvit eivät innostuisi kasvamaan ennen kuin routa on sulanut.

Kevään kylvö- ja istutustöiden suunnittelu on täydessä vauhdissa. Perunat ovat nyt lajiteltuina itämässä: osa hiukan lämpimmässä, osa viileämmässä, jolloin niiden  kehitys on eri vaiheessa istutettaessa. Vadelman leikkausta ja sidontaa olisi tarkoitus aloittaa nyt alkavalla viikolla, samoin omenapuut vartetaan todennäköisesti, jos yöt eivät ole liian kylmiä.

Puimasuuli on avoinna tosiaan lankalauantaina - jonnekin oli pujahtanut väärä päivämäärä, oikea päivämäärä on siis 4.4. Lankalauantaina avautuu myös tämän keväinen arvoituskävely: arvoituskävely alkaa Puimasuulin kuistilta, ja vihjeiden perusteella saattaa löytyä aarre. Vihjekävelyn kulkemiseen kannattaa varata puolisen tuntia aikaa.

Luonnon valoilmiöitä ja takatalvi

Viime viikolla saatiin nauttia parista upeasta luonnonilmiöstä: revontulista ja auringonpimennyksestä. Revontulet räiskyivät tiistai-iltana koko taivaantäydeltä. Tulet eivät olleet kovin voimakkaan värisiä, enemminkin vaaleita, mutta ne olivat hyvin, hyvin liikkuvaisia. Aivan mahtava öinen näytelmä oli siis silloin tarjolla. Perjantainahan sitten oli osittainen auringonpimennys: tässä meillä sattui silloin olemaan pilvetön taivas. ja hitsauslasin läpi nähtiin hieno "auringonsirppi". Pimennyksen aikana valo oli jännän väristä: kirkasta, mutta toisaalta oli kuitenkin hämärää. Auringon pimentyminen tuntui selvästi myös lämpötilassa: oli viileämpää, ja vasta auringon tultua uudestaan esiin keli lämpesi.

Melkein koko maaliskuu on saatu nauttia normallia lämpimämmästä säästä, mutta eilen sää viileni ja maa peittyi ohueen lumikerrokseen. Ennusteiden mukaan tämän kylmän rintaman pitäisi kitenkin hyvin pian jo poistua, ja keväisemmän sään palata. Tällä viikolla olisikin aika siis ryhtyä kylvötöihin, ja kylvää ensimmäiset esikasvatettavat vihannekset itämään. Perunoita on laitettu itämään, ja ehkäpä pian päästään jo äestämään perunamaata.

Kevät on edennyt nyt taas siihen vaiheeseen, että olemme valinneet kesätyöntekijät. Hakijoita oli runsaasti, ja valinta oli vaikea. Rakennusprojektit ovat saaneet myös puhtia, mutta niistä enemmän omassa blogissaan. Nettisivujen päivittäminen on ollut hidasta, mutta eiköhän nekin tässä pian saada päivietttyä ajantasalle kaikista kesän tapahtumista. Karitsoinnit ovat myös tältä keväältä ohi, ja isoimmat rupeavat olemaan jo pian vierotuskokoisia ja -ikäisiä. Uuhetkin rupeavat jo hiukan vierottamaan karitsoitaan: ne eivät anna karitsan imeä kovin pitkää aikaa ja toisaalta huomaa, että karitsatkin saattavat puraista innostuksissan nisää liian lujaa (jolloin siis uuhi käännähtää tai astuu siten, että karitsa ei saa enää imettyä).

Ensi viikolla rupeamme todenteolla puunaamaan Puimasuulia kesäkuntoon, ja täyttämään myyntihyllyjä. Olemme avoinna pääsiäisenä, lankalauantaina 2.4. klo 9 - 17 ja siitä eteenpäin huhtikuussa ma - pe klo 9 - 17. Tervetuloa!

Ensimmäinen kevätpäivä

Tänään tuntui oikein keväältä: aurinko helotti, puronorot solisivat ja lintujen lauluakin jo kuului: talitintit lauloivat metsän rajasssa ja joutsenet huusivat järvellä. Maaliskuu on vielä ihan alillaan, täytyy tässä vaiheessa esitää siis toivomus, ettei kovia pakaksia  tai toisaalta myöskään hyvin lämpimiä päiviä olisi. Marjaviljelijä toivoo tässä vaiheessa pilvistä tai pilvipoutaa ja tasaista nollan pinnassa olevaa lämpötilaa vuorokauden ympäri.

Omenapuiden leikkuu on edennyt - kolmannes on jo leikattu ja kaksi kolmasosaa on siis jäljellä. Omenapuiden leikkaus on mielenkiintoista ja pitkäjänteistä - nyt tehdyt päätökset jättää tai poistaa jokin oksa näkyvät useita vuosia puissa. Puiden talvehtimisen kannalta on ollut melko hyvä sää, ja puut vaikttavat hyväkuntoisilta - toki kova pakkanen voi muuttaa hetkessä tilanteen.

Kesätyöntekijöiden valinnat ovat loppusuoralla. Monia hyviä mahdollisia kesätyöntekijöitä on haastateltu, ja taas on vaikea valinta edessä. Tänä vuonna hakijoita on ollut ennätusmäärin, emmekä kykene kaikkia työllistämään.  Tavoitteena olisi tehdä lopulliset valinnat nyt kuluvan ja ensi viikon aikana.

Karitsoinnit ovat kääntyneet lopuilleen, enää yhtä vaille valmiita. Vanhimmat karitsat ovat jo aikamoisia motkaleita, jotka  rupeavat olemaan jo emiensä kokoisia.  Ei voi kuin hämmästellä niiden kasvua ja kehitystä - muutaman tunnin ikäisenä karitsat jo pomppivat ja nyt ovat jos suuria, märehtiviä lampaita. Tänä vuonan karitsoista on hiukan yli puolet pässejä. Värillisiä - eli siis mustia - on noin kolmannes ja  loput valkoisia  - paitsi yksi, jolla on suuri musta läikkä keskellä selkää.

Kevättä ilmassa?

Helmikuun viimeistä päivää kun kulutetaan vallitsee ulkona varsin keväisen lämmin säätila. Helmikuu on ollut kaiken kaikkiaan varsin lämmin, useana päivänä ja jopa muutamina öinä lämpötila on pysytellyt plussan puolella. Lunta on satanut, mutta ikävä kyllä myös vähän vettäkin. Vaihtelevasti pihat ovat siis olleet joko lumipeitteisiä tai kaljamilla, tänään taas ollaan kaljama-vaiheessa. Tielläkin oli tänä aamuna mustaa jäätä paikoin. Kevään tuntua on siis, mutta vasta helmikuulla mennään. Ei siis parane toivoa kevään alkua, koska maaliskuu voikin olla kylmä.

Joka tapauksessa ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa omenapuiden leikkuu. Omenapuiden leikkaus on mielenkiintoista: nyt tehdyn leikkuun jäljet näkyvät puissa useaman vuoden ajan, ja siksi jokaista toimenpidettä pitää harkita tarkoin. Myös jaloversojen keruu ajoittuu kevääseen: omena ei kasva siemenestä samaksi lajikkeeksi, vaan se pitää "jalontaa" eli varttaa oksanpätkä haluttua lajiketta perusrunkoon. Perusrunko muodostaa puulle vahvan juuriston ja varrennos taas puolestaan kasvattaa hyvänmakusiet omenat. Varrennos eli varte eli jaloverso kerätään yleensä siitä puusta, joka on hyvä edustajasta siitä lajikkeesta, mitä halutaan. Meillä on vanhassa puutarhassa hyvä, todella vanha punakaneli-puu, jonka omenat ovat erityisen punaisia, hyvin säilyviä ja voimakkaan mausteisen  makuisia.  Tämä yksi puu on meistä paras, kaikista kanelispuistamme, minkä vuoksi keräämme jaloversot kaneliomenoita varten juuri siitä puusta. Näin toimien toivomme saavamme yhtä hyviä omenoita kun on tuossa vanhassa puussa. Joskushan toki saattaa olla, että luonto tekee tepposen, ja jalo-oksa tekeekin erilaisia omenoita kuin muu osa puuta. Tällä tavoin on syntynyt Bergius-lajike: 1900-luvun alussa eräälle huvilanomistajalle oli myyty taimistossa varettu Sävstaholm-omenapuu, jonka jaloverso oli otettu tavallisesta Sävstaholm-omenapuusta. Kun puu teki ensimmäiset hedelmänsä, huvilanomistaja alkoi epäillä, että hänelle oli timitettu väärä lajike, koska hedelmät eivät olleet väriltään Sävstaholm-omenien kaltaisia. Puu käytiin tarkastamassa, ja puun kasvutapa ja lehdenmalli muistuttivat Sävstaholm-omenapuuta, mutta omenien  väritys ei. Puuta varten otetun jalostusoksan oli siis täytnyt olla perimältään hiukan eroava, mutta muista eroava ominaisuus (hedelmien väri) ei jalo-oksaa otettaessa erottunut. Ja näin syntyi lajike P.J. Bergius, jonka tärkein tunnuspiirre ovat kauniin punaiset omenat.

Paperinmakua

Ensin sääkatsaus: keli on ollut ihan ok - toki melko lämpöisiä päiviä on ollut, toivottavasti se ei tarkoita kylmää maaliskuuta. Maaliskuussa kasvit rupeavat heräilemään talviunestaan, ja kovat pakkaset silloin saattavat aiheuttaa talvituhoja. Nyt viime päivinä on välillä näkynyt jopa ihmeellinen valoilmiö - aurinko - ja uskomaton voima siitä jo tulee: rakennusten katoilla olevat lumet ovat tullee rivakasti alas.

Karitsoinnit ovat sujuneet normaalisti, mutta vielä on muutama uuhi jäljellä. Karitsat ovat osoittautuneet jälleen kerran varsinaisiksi pomppumestareiksi - osin näyttää siltä, että karitsat suunnittelevat ilmeisesti ryhtyvänsä lentäviksi lampaiksi, sen verran ilmavia ja mutkikkaita hypyt ovat.

Muuten aika on vierähtynyt paperien ja suunnittelun parissa. Tässä vaiheessa vuotta pitää yrittää suunnitella ja järjestää kaikki mahdollinen tulevaa kasvukautta varten.